Ero sivun ”Örinälaulu” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tämä artikkeli -malline |
KLS (keskustelu | muokkaukset) |
||
Rivi 16:
Murina lähtee [[pallea]]lihaksen supistuksesta ja muotoutuu kurkunpäässä. Ilman pallealihaksen käyttöä murina rasittaa äänihuulia. Varsinaista ääntä hallitaan suun muodoilla ja säätelemällä äänen muotoutumisaluetta kurkunpään etuosasta (jossa yleensä muodostuu matalammat murinat) kurkunpään takaosaan (josta vuorostaan korkea kirkuna). Kuten muutkin laulutyylit, murinalaulukin edellyttää pitkäjännitteistä harjoittelua: kurkunpää ja äänihuulet tottuvat rasitukseen vasta vähitellen. Murinatyyliin erikoistuneen lauluopettajan [[Melissa Cross]]in mukaan tyypillisiä aloittelevien murinalaulajien virheitä ovatkin muun muassa itselleen liian korkeiden tai matalien äänialojen varomaton käyttö, pelkkä äänihuulien käyttö murinan muodostamisessa ja varomaton äänenvoimakkuuden säätely. Murinalaulu tulee aloittaa varovasti ja kehittää asteittain<ref>[http://www.melissacross.com/vocal_lessons.php? Melissa Cross, Vocal Solutions, MelissaCross.Com] {{en}}. Luettu 9.3.2007</ref>. Ammattimaiset murinalaulajat ovat opetelleet säätelemään murinaäänissä tasapainoisesti hengitystiheyden, kurkunpään ja suun kosteuden sekä äänen raspin yhteisvaikutusta.
Toisin kuin yleensä luullaan, murinaääntä ei pysty "syntetisoimaan" minkäänlaisten efektien avulla. Efektit kuten kaiku ja hidastus saattavat saada murinan kuulostamaan täyteläisemmältä niin kuin muut laulutyylit, mutta [[melodia|melodista]] laulua ei pysty muuttamaan murinaksi. Lauluopettajat esittelevät opetuksessa usein erilaisia tekniikoita, mutta pitkäaikainen käyttö kuluttaa lopulta äänen, siten tekniikat on tarkoitettu "vähemmän vahingoittaviksi", "vaaratonta murinaa" vastoin.{{Selvennä}} Alankomaalainen [[Nijmegen]]issä sijaitseva St Radboudin lääketieteellinen keskusyliopisto kertoi kesäkuussa 2007
==Historia ja variaatiot==
| |||