Ero sivun ”Niittyvihersiipi” versioiden välillä

Niittyvihersiipi on melko pieni, metallinkiiltoisena säihkyvä perhonen. Etusiivet ovat pitkänomaiset ja suipot, eikä niissä ole havaittavaa kuviointia. Sekä etusiipien pinta että perhosen ruumis ovat kokonaan vihreän metallinkiiltoiset sävyn vaihdellessa kellertävän vihreästä turkoosiin. Takasiivet ovat tasaisen harmaanruskeat ja läpikuultavat. Tuntosarvet ovat naaraalla hieman kärkeä kohti paksuuntuvat, koiraalla selvästi kampamaiset. Imukärsä on pitkä. Siipiväli on 24&ndash;32 mm.<ref>http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/a/adscita_statices.html</ref><ref name="UK">http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=163</ref>

Nimensä mukaisesti niittyvihersiipi viihtyy kuivilla niityillä, kedoilla, tienpientareilla ja pellonreunuksilla. Lajilla ei ole vaellustaipumusta, ja sitä tavataan vain harvoin elinympäristönsä ulkopuolella. Sopivalla paikalla laji on kuitenkin yleensä runsaslukuinen. Perhoset lentävät päivällä aurinkoisella säällä ja lepäilevät pilvisinä päivinä kasveilla. Lentotapa on koko heimolle ominainen: nopeasta siipien räpyttelystä huolimatta perhonen etenee ilmassa rauhallisesti.<ref name="SAA"/> Perhoset viihtyvät kukilla nauttimassa mettä eivätkä piilottele näkymistään. Ne reagoivat laiskasti häiriöihin korkeintaanja lennähtäenlennähtävät korkeintaan pienen matkan päähän. Naaras laskee munat kasveille 20&ndash;40 munan ryhminä. Toukka on aluksi [[Lehtimiinaajat|lehtimiinaaja]], mutta siirtyy myöhemmin elämään vapaana ravintokasvin alalehdillä<ref name="UK"/><ref>http://snotra.artdata.slu.se/artfakta/SpeciesInformationDocument/Adscita_Statices_102366.pdf</ref>. Täysikasvuinen toukka rakentaa toukokuussa maahan löyhän, vaaleanruskean kotelokopan ja koteloituu sen sisään.<ref name="NO"/> Keskenkasvuinen toukka talvehtii.