Wikipedia

Ero sivun ”Eliot Ness” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
HRoestBot (keskustelu | muokkaukset)
10 087 muokkausta
p r2.6.5) (Botti lisäsi: kk:Несс Элиот
pilkkuja, tekstin tiivistystä
Rivi 4:
 
{{Tämä artikkeli|kertoo yhdysvaltalaisesta agentista. Suomalaisesta DJ:stä katso [[DJ Eliot Ness]].}}
'''Eliot Ness''' ([[19. huhtikuuta]] [[1903]] – [[16. toukokuuta]] [[1957]]) oli [[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] valtiovarainministeriön agentti, joka [[kieltolaki|kieltolain]] aikaan jahtasi viinatrokareita [[Chicago]]ssa. Hän vastusti avoimesti kieltolakia, vaikka puolustikin sen noudattamista, sillä hän näki kieltolain purkamisen ainoana mahdollisuutena lopettaa gangsterivalta. Hän perusti erikoisryhmän, jota tiedotusvälineissä alettiin kutsua nimellä Lahjomattomat, (Untouchables), ja otti kohteekseen varsinkin [[Al Capone]]n, joka on saanut maineen hänen perivihollisenaan.
 
Hallitus hyökkäsi Al Caponea vastaan kahdesta suunnasta: toisaalta alkoholikieltolain rikkomisen kautta ja toisaalta tämän tiedetyn veronkierron kautta. Ness edusti linjaa, joka pyrki etsimään todisteet Caponea vastaan kieltolain rikkomisesta. Nimettömien ilmiantojen ja tarkan tutkimustyön ansiosta lahjomattomat tekivätkin useita onnistuneita ratsioita panimoihin. Suurin ratsia tuotti Caponelle lähes puolen miljoonan dollarin tappion. Ness kieltäytyi lahjuksien vastaanottamisesta ja ilmoitti sen Caponelle sanomalehden kautta, mistä erikoisryhmä saikin kutsumanimensä. Caponea ei kuitenkaan pystytty liittämään viinan myyntiin, mutta veronkierrosta hänet onnistuttiin tuomitsemaan pitkään vankeustuomioon.
Rivi 12:
Kieltolain kaaduttua Ness siirtyi taistelemaan järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan; Clevelandin kaupungin turvallisuuspäällikkönä eli korkeimpana poliisiviranomaisena hän siivosi ensin korruption alaistensa keskuudesta: virka-aikana juopotelleet poliisit saivat oikopäätä potkut sekä kaksikin lahjuksia ottanutta [[ylikomisario]]ta (alkutekstissä poliisikapteenia) lähti vankilaan. Samoin poliittiset kiipijät joutuivat muihin tehtäviin ja tilalle asetettiin toisarvoisissa tehtävissä olleita rikollisten "kostonjumalia".
 
Vastustajien yritykset kilpistyivät siihen, että kaupungin korkein poliittinen johto oli valallaan vannonut Nessille, että mitään poliittista asiaan puuttumista ei tapahtuisi, kun hän tekisi työtään - eli: olipa kyseisellä rikoksesta kiinni jääneellä millaisia ystävyyssuhteita tahansa mille tasolle tahansa, ne katkeaisivat heti rikossyytteen tullen. Tosin Ness vannoi puolestaan, että todisteiden tulisi olla ehdottoman luotettavia.
 
Tämä nähtiin mm. ylikomisario Lewis E. Howlandin oikeudenkäynnissä: asianajajan väitteet, että todistajat olisivat vain vanhalle viholliselleen kostaa päättäneitäkostavia entisiä viinatrokareita, kumottiin vakuuttavalla tavalla ja Howland lähti viidestä kahteenkymmeneen vuodeksi pakkotyöhön lahjusten vaatimisesta ja vastaan ottamisestavastaanottamisesta kieltolain aikana. Selvimmäksi todisteeksi hänen syyllisyydestään todettiin moninkertainen yli varojen eläminen: mistään ei löytynyt perintöä tai laillista arpajaisvoittoaselitystä - ei edes laillista tai puolilaillista pankkivelkaa joka olisi selittänyt sensille, miten hän saattoi kuluttaa rahaa keskimäärin neljä kertaa virallisen kuukausipalkkansa verran. Sen sijaan tutkinnassa paljastui kaksikin hänen omistamaansa, mutta [[bulvaani]]en ylläpitämää luvatonta [[yökerho]]a, '''White Swan''' ja '''Black Hat''', joissa harjoitettiin kovien panosten [[uhkapeli]]ä.
 
Toisen ylikomisarion, Theodor L. Draken kohdalla langettavaksi muodostuivat alkuperältään laittomiksi todetut useiden satojen tuhansien dollarien pankkitalletukset, vaikka Drake olikin - ylellisyyttä ja komeilua rakastaneesta Howlandista poiketen - syrjään vetäytyvä ja asui varsin askeettisesti vanhassa puutalossa aivan pieneen palkkaansa sopivalla tavalla.<ref> Fraley: Eliot Nessin Tuntemattomat </ref>
 
Kun poliisi oli asianmukaisessa kunnossa, Ness hyökkäsi sitten alamaailmaa johtanutta '''Mayfield Road Mob''' -liigaa vastaan;. vuosikautisenPitkän taistelun tuloksena liigan johtaja Augustus 'Big Augie' Bonelli ja hänen lähimmät apurinsa joutuivat vankilaan.
 
Myös rahtiasemilla harjoitetun suojelukiristyksen Ness nitisti: gangsterit olivatoli tavanneetollut tapana kerääntyä kuorma-autojen ympärille vaatimaan, että nelimiehisiä tai isompia porukoitarikollisporukoita palkattaisiin purkamaan kuormat ja lastaamaan uudet viiden dollarin minuuttipalkalla - tai kuljettajat hakattaisiin, auto rikottaisiin ja kuorma levitettäisiin ympäri aluetta.
 
Ness raivostui tällaisesta ja lähetti asialle [[Golden Gloves|Kultaiset hansikkaat]] voittaneen kovaotteisen raskaan sarjan nyrkkeilijän, poliisikapteeni James Bradleyn johtaman "Vandaalijoukkueen", joka oli koottu raskaan sarjan nyrkkeilijöistä.
 
Joukkue hajaantui asemille ja muutamat kovimmat olivat kuljettajina: kun kiristäjät tulivat ja saivat jyrkän kiellon, niin yritys aloittaa kuljettajien pieksäminen päättyi siihen että Vandaalijoukkue tupsahtisaapui paikalle ja kiristäjät olivat pahasti hakattuja, kun heidät kuormattiin mustamaijoihin. Pari tällaista tempausta riitti puhdistamaan rahtiasemat - ja Nessin kauden loppuun asti valpas Vandaalijoukkue keskittyi hakkaamaan suojelukiristyksen harjoittajia; tuloksena oli tämän rikoslajin kertakaikkinen katoaminen koko osavaltiosta.
 
Ness kirjoitti uransa jälkeen kirjan Lahjomattomat (''The Untouchables''). Kirja saavutti suuren suosion ilmestyessään vuonna 1957, hieman Nessin kuoleman jälkeen. Kirjasta tehtiin vuosina [[1959]]-[[1963]] suosittu samanniminen tv-sarja, josta tehtiin uusi versio vuosina [[1993]]-[[1994]] ja vuonna [[1987]]sekä [[Brian de Palma]]n ohjaama [[Lahjomattomat|elokuva]], jossavuonna [[1987]]. Siinä Nessiä näyttelee [[Kevin Costner]]. Sekä tv-sarjoja, elokuvaa että kirjaa on dramatisoitu huomattavasti ja yhtäläisyydet todellisuuden kanssa ovat vähäisiä.
 
Kirjailija Oscar Fraley, joka avusti Nessiä tämän kirjoitustyössä, kirjoitti myöhemmin kirjan Nessin Clevelandin ajasta kirjan '''4 against the Mob''' ( suom. '''Eliot Nessin Tuntemattomat'''). ▼
Monet suomalaiset kriitikot, eritoten [[Sakari Toiviainen]], sanovat että kaikista dramatisoiduista Nessin esittäjistä ehdottomasti uskottavin oli alkuperäisen mustavalkoisen TV-sarjan [[Robert Stack]], joka esiintyi roolissa myös sarjan pilottielokuvassa '''Poliisi taistelee'''.
 
Eliot Nessillä oli kaikista viranomaisista ehkä useimpia alamaailman langettamia kuolemantuomioita, ja kaksi kertaa hänen autostaan löydettiin moottoriin asennettu räjähde. KuitenkinNess kävi niin, että Nesskuitenkin kuoli sydänkohtaukseen kotonaan toukokuussa 1957.▼
▲Kirjailija Oscar Fraley, joka avusti Nessiä tämän kirjoitustyössä, kirjoitti myöhemmin kirjan Nessin Clevelandin ajasta '''4 against the Mob''' ( suom. '''Eliot Nessin Tuntemattomat''').
 
Myös hänen Chicagon aikainen alaisensa Paul Robsky kirjoitti muistelmiaan yhteistyössä Fraleyn kanssa (Paul Robsky - Oscar Fraley: '''Viimeinen Lahjomaton'''; suomentanut Alpo Simanainen; <ref>Jyväskylä : Gummerus, 1970), suomentanut Alpo Simanainen</ref>. Kirja on hiukan värikkäämmin toteutettu kuin Nessin tiukasti asialinjalla pysyvä: siinä kerrotaan myös kolmesta petturista, joita kaikkiaan kahteentoista lahjomattomaan mahtui. Lisäksi Robsky tunnustaa että eivät he aivan raittiina pysyneet: silloin tällöin saattoi joku poikkeuksellisen laadukkaaksi todettu pullollinen salakuljetettua viskiä eksyä hänen ja työpari Joe Leesonin illan viihteeksi. ▼
▲Eliot Nessillä oli kaikista viranomaisista ehkä useimpia alamaailman langettamia kuolemantuomioita, ja kaksi kertaa hänen autostaan löydettiin moottoriin asennettu räjähde. Kuitenkin kävi niin, että Ness kuoli sydänkohtaukseen kotonaan toukokuussa 1957.
 
▲Myös hänen Chicagon aikainen alaisensa Paul Robsky kirjoitti muistelmiaan yhteistyössä Fraleyn kanssa (Paul Robsky - Oscar Fraley: '''Viimeinen Lahjomaton'''; suomentanut Alpo Simanainen; Jyväskylä : Gummerus, 1970). Kirja on hiukan värikkäämmin toteutettu kuin Nessin tiukasti asialinjalla pysyvä: siinä kerrotaan myös kolmesta petturista, joita kaikkiaan kahteentoista lahjomattomaan mahtui. Lisäksi Robsky tunnustaa että eivät he aivan raittiina pysyneet: silloin tällöin saattoi joku poikkeuksellisen laadukkaaksi todettu pullollinen salakuljetettua viskiä eksyä hänen ja työpari Joe Leesonin illan viihteeksi.
 
== Viitteet ==
<references/>
 
 
{{DEFAULTSORT:Ness, Eliot}}
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Eliot_Ness”