Ero sivun ”Irtolaisuus” versioiden välillä

'''Irtolaisuus''' tarkoittaa sosiaalista tilannetta, jossa henkilöiltä (irtolaisilta) puuttuu kiinteä asuinpaikka<ref>Ståhlberg, s. 122</ref> ja mahdollisuus säännölliseen [[toimeentulo]]on.<ref>Ståhlberg, s. 124</ref> Irtolaisuuden kriteerinä on voitu pitää myös ns. [[Laillinen suojelu|laillisen suojelun]] puuttumista eli sitä, ettei maata tai itsenäistä elinkeinoa vailla olevalla henkilöllä ollut myöskään työnantajaa, joka vastasi hänestä yhteiskunnalle.<ref>Ståhlberg, s. 118-119</ref>

Irtolaisuutta on pidetty yhteiskunnallisena ongelmana mm. siksi, että siihen katsottiin liittyvän [[köyhyys|köyhyyttä]] ja rikollisuutta ja myös siksi, että se merkitsi tietyn väestöryhmän olemista ainakin osittain yhteiskunnallisen vallankäytön ulkopuolella.<ref>Ståhlberg, s. 119</ref>

Irtolainen oli Suomessa vuoden 1883 irtolaisasetuksen mukaan ”se, joka ilman elatusta omista varoistaan tahi toisen huolenpidon kautta työttömänä kuljeksii harjoittaen siveetöntä ja säädytöntä elämää”.<ref name=Stberg>{{Kirjaviite | Tekijä = K. J. Ståhlberg | Nimeke = Irtolaisuus ja kerjuu | Vuosi = 1910 | Selite = Teoksessa ''Yhteiskunnallinen käsikirja'', s. 65–71 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Kansanvalistusseura }}</ref><ref>Ståhlberg, s.116</ref> Irtolaisuuden vältti, kun meni syksyisin pestuumarkkinoille ja pestautui maataloon töihin vuodeksi. Pestaaja sitoutui tarjoamaan ruuan ja asunnon.