Ero sivun ”Žemaitukas” versioiden välillä

25 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
kieliasun korjailua
({{Lupaava}})
(kieliasun korjailua)
| väri = yleensä [[hallakko]], myös [[voikkoväri|voikkovärejä]] esiintyy<ref name=kucin/>
}}
'''Žemaitukas''' (kirj. ''pikku [[žemaitija]]lainen'') on [[Liettua]]sta kotoisin oleva historiallinen [[poni]]rotu. Se on tunnettu 500–600-luvuilta alkaen. Liettualaiset käyttivät rotua [[sotahevonen|sotahevosena]] [[Pohjoiset ristiretket|pohjoisten ristiretkien]] aikana. Žemaitukasia pidetään Liettuassa osana maan historiallista perintöä.<ref name=straz/> Rodun alkuperää ei tunneta, mutta se on sukua paikalliselle [[metsähevonen|metsähevoselle]] ja puolalaiselle [[konik]]-rodulle, jotka molemmat todennäköisesti polveutuvat [[tarpaani]]sta. Žemaitukasia käytettiin [[trakehner]]-rodun perustamisessaluomisessa.<ref name=hend/> Žemaitukas oli aiemmin suosittu rotu, mutta joutui sukupuuton partaalle maatalouden muutoksen ja toisen maailmansodan myötä. Vuonna 2010 rodun hevosia arvioitiin olevan 400.<ref name=straz/>
 
== Historia ==
Žemaitukas on tunnettu kirjallisissa lähteissä 500–600-luvuilta alkaen, ja rotu tunnettiin erinomaisena sotahevosena [[Pohjoiset ristiretket|pohjoisten ristiretkien]] aikiaanaikaan.<ref name=kucin/> Vuosisatojen saatossa rotuun vaikutti tartarialaisia, venäläisiä, kevyitä puolalaisia sekä muita hevosia.<ref name=hend/> Rotu oli kerran laajalle levinnyt, mutta se on ollut sukupuuton partaalla kolmesti. 1800-luvulla uudsienuusien maatalouslaitteidenmaatalouskoneiden käyttöön tarvittiin kookkaampia ja voimakkaampia hevosia. Tästä syystä hevosia risteytettyynristeytettiin [[trakehner]]ien, [[arabianhevonen|arabianhevosten]] ja [[kylmäverinen (hevonen)|kylmäveristen]] hevosten kanssa siinä määrin, että puhtaan žemaitukasin säilyminen vaarantui. Rodun pelasti [[Ogińskin suku]], joka perusti žemaitukasinkasvatusyhdistyksiäžemaitukasin kasvatusyhdistyksiä [[Raseiniai]]hin, [[Plungė]]een ja [[Rietavas]]iin vuosien 1881 ja 1890 välisenä aikana. Ogińskit tekivät rodusta suositun ja esittelivät sitä [[Pariisin kansainvälinen maatalousnäyttely|Pariisin kansainvälisessä maatalousnäyttelyssä]] vuonna 1900, missä esitetyt hevoset voittivat kaksi kulta- ja yhden hopeamitalin.<ref name=straz/>
 
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] päättyessä saksalaiset veivät kaikki žemaitukasit Gruzdžiain siittolasta. Yksi siittola perustettiin vuonna 1958 [[Užventis]]iin.<ref name=straz/> Siittolan toiminta siirrettiin Vilnan valtionsiittolaan, missä kasvatettiin uusi sukupolvi žemaitukaseja. Vuonna 1990 [[Neuvostoliiton hajoaminen|Neuvostoliiton hajoamisesta]] ja nopeasta kollektivisoinnin purkamisesta tuli uusi haaste. [[Kolhoosi]]en omistuksessa olleet hevoset jaettiin yksityisille, jotka eivät juuri välittäneet rodun säilyttämisestä. Vuonna 1994 oli jäljellä vain 30 aikuista yksilöä.<ref name=juras/> Vilnan valtionsiittola kuitenkin säilytti hevosensa ja on yhä kasvatuksen tärkeä keskus. Vuonna 2010 siittolan omistuksessa oli 98 žemaitukasia.<ref name=straz/>
== Ominaisuudet ==
[[Tiedosto:Zemaitukai.jpg|thumb|Žemaitukas-poneja valjaissa.]]
Žemaitukasiin sekoitettiin [[Arabianhevonen|arabianhevosverta]] 1800-luvulla, mistä rodun pää sai arabialaistyylisen, hieman koveraprofiilisen pään. Arabialaisristeytyksien myötä žemaitukasista syntyi kaksi tyyppiä: arabiristeytyksiä pidettiin ratsuiksi sopivina, ja puhdasverisiä maataloustöihin paremmin soveltuvina.<ref name=hend/><ref name="tp99" /> Toisen maailmansodan jälkeen erot hälvenivät. Rotuun risteytettiin sittemmin myös hieman [[pohjoisruotsinhevonen|pohjoisruotsinhevosta]] tarkoituksena tehdä žemaitukasista kookkaampi ja siten soveltuvampi sekä ratsuksi että työhöntyöhevoseksi.<ref name=hend/>
 
Žemaitukasin pää on hienostunut ja silmät suuret. Kaula on lihaksikas ja rinta syvä. Lavat voivat olla pystyt. Selkä on tiivis, lyhyt ja suora, perälautanen laskeva ja häntä on kiinnittynyt alas. Jalat ovat lyhyet ja lihaksikkaat, joskus huonoin [[kinner|kintereinkintereet]] ovat huonoasentoiset, kaviot ovat kovat ja kestävät.<ref name="tp99" />
 
Žemaitukasia pidetään kestävänä ja erittäin sisukkaana ponina, jolla on hyvä vastustuskyky ja aulis luonne.<ref name=fao/><ref name="tp99" /> Se on nykyisin monikäyttöinen rotu: sitä käytetään ratsuna ja maataloustöissä. Verrattain raskaasta rakenteestaan huolimatta žemaitukas on varsnvarsin ketterä ja suorituskykyinen, ja sitä risteytetään kevyempien ja kookkaampien rotujen kanssa kilpahevosten saamiseksi.<ref name=kucin/><ref name="tp99" /> Rodun hevosetyksilöt ovat yleensä [[hallakko]]ja, mutta ne voivat olla myös [[mustanruunikko]]ja, [[ruunikko]]ja, [[musta (hevosväri)|mustia]] tai [[voikko]]ja.<ref name=kucin/><ref name="tp99" /> Žemaitukas on kookas poni, tyypillisesti 128-142&nbsp;cm korkea.<ref name=kucin/>
 
Žemaitukasin perimää on monen muun kotieläinrodun tavoin tutkittu ainutkertaisten ominaisuuksien varaltaselvittämiseksi. [[mtDNA|Maternaalisen DNA]]:n jaksottamisesta on saatu viitteitä siihen, että eräs rodun [[haplotyyppi|haplotyypeistä]] muistuttaa vanhaa, koilliseurooppalaisissa hevosroduissa esiintyvää haplotyyppiä.<ref name=kucin/> Vuonna 2004 valmistuneessa tutkimuksessa löydettiin [[alleeli]] T, joka on žemaitukasilla yleinen mutta löydetty muilta roduilta vain satunnaisesti.<ref name=juras/> [[Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö]]n konferenssi Keskikeski- ja Itäitä-Euroopan maiden kesken tunnusti žemaitukasin kansainvälisesti tarkkailtavaksi roduksi, ja sisällytti sen järjestön kotieläinten monimuotoisuuden säilyttämisprojektin rotulistaan.<ref name=fao/>
 
==Lähteet==
Rekisteröitymätön käyttäjä