Avaa päävalikko

Muutokset

5 456 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
sisällön laajennus ja järjestely, lähteet, viitteet, kuvat
| nimi = Humala
| kuva = Hop bloemen vrouwelijke plant Humulus lupulus female.jpg
| kuvateksti =
| domeeni = [[Aitotumaiset]] ''Eucarya''
| kunta = [[Kasvit]] ''Plantae''
| commons = Humulus lupulus
}}
[[Kuva:Hopfenanbau.jpg|thumb|250px|Humalaa kasvatetaan eteläisessä Saksassa]]
 
'''Humala''' (''Humulus lupulus'') on [[Hamppukasvit|hamppukasveihin]] (''Cannabaceae'') kuuluva monivuotinen köynnöstävä hyöty- ja koristekasvi. HumalalajeistaSe ''Humuluskasvaa lupulus''luonnonvaraisena onlaajalla tärkein.alueella Se kasvaa villinä EuroopanEuraasiassa ja AasianPohjois-Amerikassa lauhkeilla seuduilla, mutta istutettuna menestyy Suomessa vielä ainakin eteläisessä Lapissa.<ref>[http://www.taimitupa.fi/hinnasto/ Ivalon taimitupa]</ref>
 
== Ulkonäkö ja koko ==
Humala on kaksikotinen kasvi, joten sen [[hede]]- ja [[emi]]kukinnot ovat eri yksilöissä.<ref>[http://www.backaspuutarha.fi/Koynnok.htm Backas puutarha]</ref> Se on hyvin nopeakasvuinen ja sen versot voivat kasvaa viikossa jopa puoli metriä. Humala on monivuotinen [[perenna]], jonka latvus lakastuu syksyllä pakkaskauden alkaessa. Silloin se on hyvä leikata poikki maanpinnan läheltä. Humalan [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat vastakkaisia, karheita, 3–5-liuskaisia ja hammaslaitaisia. Ne ovat kooltaan jopa 25&nbsp;cm. Hedekukinnot ovat vaatimattomia ja emikukinnot vihreitä käpyjä. Humalalla on syvälle maahan tunkeutuva maltoinen [[juurakko]]. Kasvia voidaan lisätä lähelle mullan pintaa leviävistä juuriversoista. Humala kasvaa myös varjossa, mutta kukkiakseen se vaatii valoisan kasvupaikan. Humala viihtyy parhaiten syvässä ja voimakkaassa maassa. Savimaassa sen kasvu on kituliaista. Pikkutaimet kasvavat hitaasti, mutta kunnolla juurruttuaan humala kehittyy hyvin reheväksi monimetriseksi [[köynnös]]kasviksi. Humala kykenee kasvamaan ohutta naruakin pitkin, mutta kaunein se on säleikössä kasvavana. Koristekasvina se vaatii vain vähän hoitoa. Keväisin juuriversoja voidaan harventaa jättämällä vain kolme tai neljä vahvinta versoa kuhunkin juurakkoon. Vuosittain sen tyvelle on hyvä lisätä multaa ja lannoitteita. Humalaa voidaan kasvattaa myös esimerkiksi oleskelupaikan näkösuojaksi. Silloin taimien väliksi on hyvä jättää metrin kasvutila.
[[Tiedosto:Humulus lupulus 009.JPG|thumb|vasen|190px|Luonnonvarainen humala Saksassa.]]
 
Humala kasvattaa useita metrejä pitkiä köynnöstävia varsia, jotka leviävät maata pitkin laajana, sotkuisena kasvustona tai nousevat sopivissa paikoissa jopa kuuden metrin korkeudelle puiden runkoja pitkin. Kiipeämistä auttavat varressa olevat pienet akkurimaiset karvat.<ref name="OULUN">Oulun kasvit 2005, s. 434.</ref><ref name="HYÖTYKASVIT">Hyötykasvit värikuvina 2009, s. 170.</ref> Sekä varsi että [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat karheita. Vastakkain olevat lehdet ovat sahalaitaisia, sormijakoisia ja kooltaan jopa 25&nbsp;cm pituisia. Isommat lehdet ovat viisijakoisia, pienemmät kolmijakoisia tai ehyitä.<ref name="RETKEILYKASVIO">Retkeilykasvio 1998, s. 96.</ref>
Humalaa käytetään [[olut|oluen]] maustamiseen ja se on [[Suomi|Suomessa]] yleinen koristekasvi.
 
Humala on kaksikotinen kasvi, joten sen [[hede]]- ja [[emi]]kukinnot ovat eri yksilöissä. Kukinnot ovat lehtihankaisia. Perälliset hedekukat ovat jopa yli 10 cm pitkiä, monihaaraisia ja harsuja. Kehälehtiä ja heteitä on viisi kappaletta. Kukinnan jälkeen hedekukat kuihtuvat. Perättömiä emikukkia on runsaasti. Ne ovat rakenteeltaan tiiviitä ja luotteja niissä on kaksi kappaletta. Kukinnan jälkeen emikukkien tukisuomut suurenevat 2–3 cm pitkiksi käpymäisiksi "humaliksi", jotka ovat voimakastuoksuisia ja väriltään kellanvihreitä. Suomessa humala kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on pähkylä.<ref name="RETKEILYKASVIO"/> Laji kuitenkin tekee siemeniä erittäin harvoin ja leviää pääasiassa syvälle maahan tunkeutuvasta ja laajalle leviävästä [[juurakko|juurakon]] avulla.<ref name="OULUN"/>
Humalaa käytetään myös [[lääkekasvi]]na sen rauhoittavan ja ruokahalua lisäävän vaikutuksen takia <ref>http://www.erowid.org/herbs/hops/</ref>.
 
== Levinneisyys ==
Oluessa humalaa käytetään ennen kaikkea antamaan oluen makuun katkeruutta ja hedelmäisiä aromeja. Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita.<ref>[http://www.delifox.fi/olutakatemia2007.php Olutakatemia]</ref>
Humala on levinnyt hyvin laajalle maailmassa, osittain ihmisen avustuksella. Sitä tavataan koko Euroopassa lukuun ottamatta Islantia, Pyreneiden niemimaan eteläosia sekä Fennoskandian ja Venäjän pohjoisosia. Euroopasta levinneisyysalue jatkuu Keski-Siperiaan ja paikoin Keski-Aasiaan. Laji on yleinen myös Japanin pohjois- ja keskiosissa. Pohjois-Amerikassa humalaa tavataan pääasiassa mantereen itä- ja keskiosissa. Muualla humalaa kasvaa muun muassa Uudessa Seelannissa ja paikoin Etelä-Amerikassa.<ref name="DVF">[http://linnaeus.nrm.se/flora/di/cannaba/humul/humulup.html Den virtuella floran: Humle (myös levinneisyyskartat)] {{sv}} Viitattu 19.2.2012.</ref> Suomessa humalaa tavataan luonnonvaraisena Etelä-Lapin korkeudelle saakka.<ref name="RETKEILYKASVIO"/> Suurimmassa osassa Suomea laji on alkuperäislaji, mutta osa luonnonvaraisista esiintymistä on viljelyperäisiä erityisesti maan pohjoisosissa.<ref name="OULUN"/>
 
== Elinympäristö ==
== Oluenpanossa käytettyjä humalalajikkeita ==
Luonnonvaraisena humala on merenranta-, järvenranta- ja puronvarsilehtojen kasvi. Villiintyneenä viljelykasvina laji saattaa säilyä pitkään pihoilla, entisillä talonsijoilla, aitovierillä ja pensasikoissa.<ref name="RETKEILYKASVIO"/>
 
== Käyttö ==
[[Tiedosto:Hopfengarten.jpg|thumb|vasen|190px|Humalatarha Etelä-Saksassa.]]
Humalan emikasvia on käytetty [[olut|oluen]] ja [[sima]]n valmistamiseen hyvin pitkään.<ref name="ÅLANDS">Ålands flora 2010, s. 130–131.</ref> Suomessa ensimmäiset maininnat humalan käytöstä ovat 1300-luvulta. Jo keskiajalla tilalliset olivat sakon uhalla velvoitettuja ylläpitämään humalatarhaa. Aina vuoteen 1915 Suomessa oli laissa määrätty, kuinka monta humalasalkoa kussakin talossa tuli olla. Ennen oluen teollisen valmistuksen alkamista humalaa kasvatettiinkin hyvin yleisesti, ja humalasalot olivat tyypillinen näky maalaistalojen ja torppien pihoissa.<ref name="ÅLANDS"/><ref name="HELSINGIN">Helsingin kasvit 1998, s. 32.</ref><ref name="SUOMEN">Suomen terveyskasvit 1982, s. 97.</ref> Kartanoissa humalankasvatus saattoi olla hyvin laajamittaista. Esimerkiksi [[Herttoniemen kartano]]n humalisto sisälsi 1820-luvulla 200 humalasalkoa. Humalanviljelyn laajuudesta kertovat myös monet paikanimet, kuten [[Helsinki|Helsingissä]] esiintyvät nimet Humallahti ja Humalistonlahti.<ref name="HELSINGIN"/> Humalanviljely loppui vähitellen 1800-luvun kuluessa, kun panimoteollisuus siirtyi käyttämään tuontihumalaa.<ref name="HYÖTYKASVIT"/> Nykyään Suomen panimoissa käytetty humala on pääasiassa tšekkiläistä tai saksalaista alkuperää.<ref name="ÅLANDS"/>
 
HumalaVaikka onhumalankasvatuksella kaksikotinenei kasvi,enää jotenole senSuomessa [[hede]]-kaupallista jamerkitystä, [[emi]]kukinnot ovat eri yksilöissä.<ref>[http://www.backaspuutarha.fi/Koynnok.htm Backas puutarha]</ref> Sese on hyvinedelleen nopeakasvuinenyleinen jakoristekasvi. senPuutarhoissa versotkasvatetaan voivatsekä kasvaaemi- viikossaettä jopahedekasveja.<ref puoli metriä.name="RETKEILYKASVIO"/> Humala on monivuotinen [[perenna]], jonka latvus lakastuu syksyllä pakkaskauden alkaessa. Silloin se on hyvä leikata poikki maanpinnan läheltä. Humalan [[lehti (kasvitiede)|lehdet]] ovat vastakkaisia, karheita, 3–5-liuskaisia ja hammaslaitaisia. Ne ovat kooltaan jopa 25&nbsp;cm. Hedekukinnot ovat vaatimattomia ja emikukinnot vihreitä käpyjä. Humalalla on syvälle maahan tunkeutuva maltoinen [[juurakko]]. Kasvia voidaan lisätä lähelle mullan pintaa leviävistä juuriversoista. Humala kasvaa myös varjossa, mutta kukkiakseen se vaatii valoisan kasvupaikan. Humala viihtyy parhaiten syvässä ja voimakkaassa maassa. Savimaassa sen kasvu on kituliaista. Pikkutaimet kasvavat hitaasti, mutta kunnolla juurruttuaan humala kehittyy hyvin reheväksi monimetriseksija [[köynnös]]kasviksiversot voivat kasvaa viikossa jopa puoli metriä. Humala kykenee kasvamaan ohutta naruakin pitkin, mutta kaunein se on säleikössä kasvavana. Koristekasvina se vaatii vain vähän hoitoa. Keväisin juuriversoja voidaan harventaa jättämällä vain kolme tai neljä vahvinta versoa kuhunkin juurakkoon. Vuosittain sen tyvelle on hyvä lisätä multaa ja lannoitteita. Humalaa voidaan kasvattaa myös esimerkiksi oleskelupaikan näkösuojaksi. Silloin taimien väliksi on hyvä jättää metrin kasvutila.
 
[[Lääkekasvi]]na humalaa käytetään sen rauhoittavan ja vatsan toimintaa lisäävän vaikutuksen takia.<ref name="SUOMEN"/> Kasvia on käytetty myös kuitukasvina kehruussa.<ref name="DVF"/>
 
== Humala oluen valmistuksessa ==
Oluessa humalaa käytetään ennen kaikkea antamaan oluen makuun katkeruuttakarvautta ja hedelmäisiä aromeja, kirkastukseksi sekä estämään pilaantumista.<ref name="HELSINGIN"/> Karvaan maun olueen antaa hedelmöittymättömien emikasvien "käpyjen" tähkäsuomujen erittämä [[lupuliini]].<ref name="HYÖTYKASVIT"/> Eri humalalajikkeet antavat erityyppisiä makuvivahteita.<ref>[http://www.delifox.fi/olutakatemia2007.php Delidox-ravintolat: Olutakatemia] Viitattu 19.2.2012.</ref>
 
=== Oluenpanossa käytettyjä humalalajikkeita ===
{|
|
* Ahtanum ([[Yhdysvallat|USA]])
* Amarillo
* Galena
* Goldings (Kentin alue, [[Englanti]])
|
* Hallertau Hersbrucker ja Mittelfrüh ([[Saksa]])
* Horizon
* Perle (Saksa)
* Pride of Ringwood ([[Australia]])
 
[[Kuva:Illustration Humulus lupulus0.jpg|thumb|200px|''Humulus lupulus'']]
 
* Progress
* Rakau (uusi-Seelanti)
|
* Saaz (Zatecin alue, [[Tšekki]])
* Santiam
* Willamette
* Zeus
|
|}
 
== Kuvagalleria ==
<gallery>
Kuva:Illustration Humulus lupulus0.jpg|Humala Otto Wilhelm Thomén teoksessa ''Flora von Deutschland, Österreich und der Schweiz'' (1885).
Kuva:Hop mannelijke bloeiwijze Humulus lupulus male plant.jpg|Humalan hedekukkia.
Kuva:Humulus lupulus 004.JPG|Humalan emikukkia.
Kuva:Humulus lupulus 008.JPG|Humalan emikukista syntyviä "käpyjä".
Kuva:Humulus lupulus 012.jpg|Humalan lehtiä nuoresta täysikasvuiseen.
</gallery>
 
== Lähteet ==
* ''Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin''. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
* ''Hyötykasvit värikuvina''. Toim. Rautavaara, Toivo & Tuomola, Pirkkoliisa. 5. painos. WSOY, Helsinki 2002.
* ''Oulun kasvit. Piimäperältä Pilpasuolle.'' Toim. Kalleinen, Lassi & Ulvinen, Tauno & Vilpa, Erkki & Väre, Henry. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Norrlinia 11 / Oulun kaupunki, Oulun seudun ympäristövirasto, julkaisu 2/2005. Yliopistopaino, Helsinki 2005.
* ''Retkeilykasvio''. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
* ''Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet''. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982. ISBN 951-9078-87-8
* ''Ålands flora''. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.
 
=== LähteetViitteet ===
{{viitteetViitteet}}
 
== Aiheesta muualla ==
*[http://www.luomus.fi/kasviatlas/maps.php?taxon=40416&year=2010 Kasviatlas 2010: Humalan levinneisyys Suomessa]
*[http://www.yrttitarha.fi/kanta/humala/ Yrttitarha: Humala (''Humulus lupulus'')]
*[http://pinkka.helsinki.fi/virtuaalikasvio/plant.php?id=5392 Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Humala (''Humulus lupulus'')]
 
[[Luokka:Humalat]]
[[luokka:Lehtokasvit]]
[[Luokka:Viljelyskasvit]]
[[Luokka:Olut]]
2 024

muokkausta