Vuoden 1595 [[Täyssinän rauha]]n jälkeen alkanut nuijasota veti mukaan myös liminkalaiset: linnaleirin pelko, ankara verotusjärjestelmäverotus ja katolisuus<ref>Ylikangas 1977.</ref>{lähde tarkemmin}} ajoiajoivat sotaan talonpojat, jotka kokivat vapautensa olevan uhattuna ja vastustivat [[linnaleiri]]ä. Tammikuun lopulla v. 1597 Limingan, [[Ii]]n ja [[Kemi]]n talonpojat valitsivat johtajakseen Hannu Krankan. Krankan johtamia talonpoikia oli parhaimmillaanenimmillään n. 3000,. heitäHeitä vastassa olivat Suomen käskynhaltijan [[Klaus Fleming]]in joukot. Ensimmäinen verinen yhteenotto tapahtui [[Kokkola]]n Tarharannan niityllä Flemingin voudin [[Abraham Melkiorinpoika|Abraham Melkiorinpojan]] johtaman osaston kanssa. Krankka varasti kahakassa Abraham Melkiorinpojan susiturkin. Abraham Melkiorinpoika jäi pian tämän jälkeen kiinni [[Kruunupyy]]ssä, ja toimitettiin [[Tukholma]]an, jossa hänet myöhemmin mestattiin. Klaus Flemingin saatua tiedon Pohjanmaan kansannoususta, lähetti hän 1500 miehen koulutetut ratsujoukkonsa Pohjanmaalle nujertamaan Hannu Krankan talonpoikaisjoukot. Santavuorella [[24. helmikuuta]] [[1597]] käydyssä ankarassa kamppailussa kaatui n. 1000 talonpoikaa ja 500 ( joutui vangiksi, joukossa Hannu Krankka) joutui vangiksi. Krankka vietiin [[Turun linna]]an. <ref>Keränen 2003: s. 68. (Kaatuneiden määrästä ei täyttä varmuutta. Keränen mainitsee kirjassaan kaatuneiksi tuhat henkilöä.)</ref> 'Viikin vapaaherran' Klaus Flemingin kuoltua pian edellisen jälkeen ja [[Kaarle IX|Kaarle-herttuan]] vallatessa Turun syyskuussa 1597, Krankka vapautui myös Krankka.
