Ero sivun ”Onttoni Miihkali” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
w
Rivi 3:
Karvonen oli mukana [[Itäkarjalaisten kansannousu|Karjalan metsäsisseissä]] [[1921]]–[[1922]] ja osallistui [[Itäkarjalaisten kansannousu|Itä-Karjalan kansannousuun]]. Kansannousun epäonnistuttua hän pakeni Suomeen. Karvonen ajoi myöhemmin Vienan Karjalan asiaa [[Karjala-Seura]]ssa ja sodan aikana [[1942]] hän oli jäsenenä Itä-Karjalan sotilashallinnon neuvottelukunnassa.
 
Karvonen valmistui kansankoulunopettajaksi [[Kajaani]]n seminaarista [[1928]] ja toimi [[Suomussalmi|Suomussalmen]] [[Kuivajärvi (Suomussalmi)|Kuivajärvellä]] opettajana vuosina [[1928]]–[[1939]]. Opettajakaudellaan hän toi esille radio-ohjelmissa, lehtikirjoituksissa ja esitelmissä Kuivajärven ja läheisen [[Hietajärvi|Hietajärven]] kylien [[Ortodoksinen kirkko|ortodoksista]] vienankarjalaista kulttuuria ja teki myös Kuivajärvellä asuneen runonlaulaja [[Domna Huovinen|Domna Huovisen]] tunnetuksi. Karvosen hyvä ystävä näinä vuosina oli toinen Vienan Karjala-aktivisti, kirjailija [[Ilmari Kianto]].
 
Karvonen osallistui [[talvisota]]an Suomussalmen rintamalla luutnanttina toimien ErP 15:n tiedustelu-upseerina aina vuoden 1939 loppuun saakka. Hän siirtyi Suomussalmelta tammikuussa 1940 [[Päämaja]]n propagandaosastolle [[Mikkeli]]in. [[Jatkosota|Jatkosodan]] alkaessa Karvosesta tuli heinäkuun puolivälissä 1941 heimosoturipataljoonista muodostetun [[Osasto K]]:n tiedustelu-upseeri. Hän toimi Itä-Karjalan sotilashallinnon varakomentajan ja Itä-Karjalan neuvottelukunnan puheenjohtajan, jääkärieverstiluutnantti [[Ragnar Nordström]]in adjutanttina aina marraskuuhun 1942 saakka. Karvonen teki 1941-1942 useita tarkastusmatkoja Itä-Karjalaan ja laati mielialaraportteja sekä tilanneraportteja suoraan [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|marsalkka Mannerheimille]]. [[20. heinäkuuta]] [[1941]] [[Vuokkiniemi|Vuokkiniemellä]] pidetyssä kansankokouksessa Karvonen julisti pitämässään puheessa Itä-Karjalan liitetyksi Suomeen.