Ero sivun ”Vesilentokone” versioiden välillä

Pääosa vesilentokoneista on pieniä yksi- tai kaksimoottorisia lentokoneita. On olemassa myös suuria vesilentokoneita, joissa voi olla jopa neljä potkuria tai [[suihkumoottori]]t. Suuret vesilentokoneet, jotka olivat lentoveneitä[[lentovene]]itä, toimivat yleisesti matkustajalentokoneina 1920-luvulta 1940-luvulle etenkin suuria vesialueita ylittävillä reiteillä. Maalentokenttäverkostojen tulo 1930-luvun alusta alkaen johti maalentokoneiden voittoon ilmakuljetuksessa jopa valtameret ylittävillä lennoilla. Vastaavaan aikaan siirryttiin tehokkaampiin lentokonemoottoreihin, kokometalliseen lentokonerakenteeseen, tarkempaan lentosuunnistukseen ja ylipäätään lentämisen luotettavuus nousi. Toisen maailmansodan aika oli sotilaallisten vesilentokoneiden käytön päättymisen aika. Sitä ennen kyky laskeutua järviin tai merelle katsottiin etenkin [[tiedustelulentokone]]ille merkittäväksi avuksi. Toisen maailmansodan aikana vesilentokoneiden hidas lentonopeus ja siitä johtuva haavoittuvuus tuli liian suureksi haitaksi. Sodan jälkeen matkustajakoneet rakennettiin raskaiden pommikoneiden pohjalta ja 1950-luvun puolivälistä alkaen ne siirtyivät suihkumoottorikauteen.

Suomen Ilmavoimien alkuaikoina vesilentokone oli hyvin suosittu, Hansa Brandenburg-koneita oli käytössä 100 kappaletta. Sen korvaava [[Blackburn Ripon|Ripon]] oli sekin vesilentokonekäytössä kesäisin.