Avaa päävalikko

Muutokset

korjailua
==Presidenttinä==
 
Vuoden 1995 presidentinvaaleissa Chiracin päävastaehdokas oli sosialistinen [[Lionel Jospin]]. Myös Balladur asettui ehdolle mielipidekyselyjen kannustamana. Häntä asettui tukemaan osa entisistä Chiracin liittolaisista RPR:sta, kuten Pasqua ja [[Nicolas Sarkozy]] sekä UDF-puolue. Sen sijaan [[Alain Juppé]] ja [[Jean-Louis Debré]] jäivät Chiracin tueksi. Chirac arvosteli Balladurin uusliberalismia ja lupasi vähentää "sosiaalista hajoamista" (fracture sociale) ja asettui näin keskustaan. Hän voitti ensimmäisellä kierroksella Balladurin niukasti (20,84 % vs. 18,57 %) Toisella kierroksella hänChirac voittivalittiin JospininRanskan 53–47presidentiksi hänen saatuaan yli puolet äänistä. Vastaehdokkaana ollut Jospin sai 47 % annetuista äänistä. Pääministeriksi tulivalittiin Juppé.
 
ChiracinChirac luvattuoli linjaluvannut olivatvaalikampanjassaan veronkevennyksetveronkevennyksiä ja työllisyysohjelmattyöllisyysohjelmia, mutta budjettileikkaukset osoittautuivat epäsuosituiksi. Vuoden lopulla Chiracia vastaan lakkoiltiin ja marras–joulukuussa 1995 seurasi yleislakko, joka oli suurin sitten vuoden 1968. Lakot olivat paljolti Juppén nyt paljastunutta korruptiota vastaan sekä suunniteltuja eläkeuudistuksia, jotka hylättiin{{lähde}}.
 
Pian valintansa jälkeen Chirac määräsiilmoitti ydinkokeidenRanskan jatkamisestajatkavan ydinkokeita Mururoan atollilla Ranskan Polynesiassa, uhmaten kansainvälistä kritiikkiä vastaan. 1. helmikuuta 1996 hän ilmoitti viimeisen koesarjan päätöksestäpäättyneen ja Ranskan liittymisestäliittyvän [[Ydinkoekieltosopimus|ydinkoekieltosopimukseen]].
 
Vuonna 1997 Chirac hajottihajoitti parlamentin tavoitteenaan saada uusissa vaaleissa tukea talouspoliittiselle ohjelmalleen. SenSosialistit sijaankuitenkin sosialistit voittivatkinvoittivat vaalit ja saivat enemmistön parlamentissa. Tästä seurasi viisi vuotta ''cohabitationia'' Jospin([[Suomen pääministerinäkieli|suom]]. ''Yhteiselo''), jolloin presidentti ja pääministeri edustivat eri puolueita. Pääministerinä toimi [[Lionel Jospin]].
Chiracin asemaa heikensivät entisestään Pariisin hallinnon esiin tulleet korruptiotapaukset, ml. vaalitulosten väärentäminen, etenkin [[Le Monde]]n paljastukset 22. syyskuuta 2000, eli ns. Méry-nauha. Chiracin seuraaja Pariisin johdossa [[Jean Tiberi]] joutui eroamaan ja kaupungin johtoon nousi vasemmiston [[Bertrand Delanoë]].
 
Chiracin asemaa heikensivät entisestään Pariisin hallinnonhallinnosta esiin tulleetpaljastuneet korruptiotapaukset, ml.kuten vaalitulosten väärentäminen,. Tähän vaikuttivat etenkin [[Le Monde]]n -lehden paljastukset 22. syyskuuta 2000, eli ns. Méry-nauha. Chiracin seuraajaseuraajana Pariisin johdossa toiminut [[Jean Tiberi]] joutui eroamaan ja kaupungin johtoon nousi vasemmiston [[Bertrand Delanoë]].
Chirac asettui ehdolla uudelle kaudelle 2002. Ensimmäisellä kierroksella hän sai 19,88&nbsp;% äänistä. Yllättäen Chiracin vastustajaksi tuli [[Front national]]in [[Jean-Marie Le Pen]]in, eikä Jospin, joka jäi kolmanneksi. Mielenosoituksissa monen Le Penin vastustajan sloganina oli: "äänestä roistoa, älä fasismia" (Votez escroc, pas facho).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2002/05/04/opinion/france-rises-above-its-politics.html | Nimeke = France Rises Above Its Politics | Tekijä = Sparkle Hayter | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = NYTimes.com | Ajankohta = 4.5.2002| Julkaisupaikka = | Julkaisija = The New York Times | Viitattu = 15.12.2011 | Kieli = }}</ref> Toiselle kierroksella Chirac löi selvin luvuin äärioikeistolaisen Le Penin.
 
Chirac asettui ehdolla uudelle kaudelle 2002. Ensimmäisellä kierroksella hän sai 19,88&nbsp;% äänistä ja pääsi toiselle kierrokselle, jolla häntä vastaan asettui yllättäen oikeistolaisen [[Front national]] -puolueen [[Jean-Marie Le Pen]]in. Jospin sai kolmanneksi eniten ääniä. Mielenosoituksissa monet Le Penin vastustajat käyttivät slogania: "Äänestä roistoa, älä fasismia" (''Votez escroc, pas facho'').<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nytimes.com/2002/05/04/opinion/france-rises-above-its-politics.html | Nimeke = France Rises Above Its Politics | Tekijä = Sparkle Hayter | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = NYTimes.com | Ajankohta = 4.5.2002| Julkaisupaikka = | Julkaisija = The New York Times | Viitattu = 15.12.2011 | Kieli = }}</ref> Toiselle kierroksella Chirac löi Le Penin selkeällä äänten enemmistöllä. Presidentin tueksi muodostettiin [[Union pour un Mouvement Populaire|Union pour la Majorité Présidentielle]], jotajohon kannattamaan siirtyiliittyi suurin osa RPR:n, DL,:n ja UDF:n kannattajista. UDF oli siirtynyt oikealla ja osa sen ehdokkaista sai tukea Front nationalilta. Vasemmisto oli puolestaan oli sekaisin Jospinin tappion jälkeen. UMP voitti presidentinvaaleja seuranneet vaalitparlamenttivaalit ja [[Jean-Pierre Raffarin]]ista tuli pääministeri.
 
[[Maxime Brunerie]] yritti murhata Chiracin 14. heinäkuuta 2002 [[Champs-Élysées]]'llä Bastiljin päivän juhlallisuuksissa. Hänet tuomittiin vuonna 2004{{selvennä|Mikä oli tuomio?}}.
 
Saksan [[Gerhard Schröder]]in kanssa Chirac johtivastusti Euroopan[[Yhdysvallat|Yhdysvaltain]] vastustustapresidentin [[George W. Bush]]in suunnitelmillesuunnitelmaa hyökätä Irakiin[[Irak]]iin. Hän uhkasi vetollakäyttää Ranskan veto-oikeutta YK:n turvallisuusneuvostossa suunnitelmillevastustaakseen salliavoimankäytön voimankäyttösallimisen Irakia vastaan. Chiracista tuli sen jälkeen sekä amerikkalaisten että [[Tony Blair]]in tukijoiden vihan kohde. Vastoin amerikkalaisten väitteitä Chirac sanoi ettei Irakista ollut välitöntä uhkaa, joka oikeuttaisi sodan.{{lähde}} Blairin ja Chiracin välit olivat muutenkin huonot: kesällä 2005 Blair pyrki leikkaamaan EU:n maataloustukia, joissa Ranska on yksi merkittävimmistä edunsaajista. Chirac taas yritti saada Iso-Britannialta pois sen nauttimat alennukset EU:n jäsenmaksuista. Neuvottelujen kaatuessa molemmat syyttivät toisiaan. Tapahtuneen jälkimainingeissa Chirac sanoi Britannian suurimman annin maataloudelle olevan [[hullun lehmän tauti]]. Hän myös lisäsi, ettei britteihin voi luottaa, koska heidän ruokansakin on niin huonoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.iht.com/articles/2005/07/04/news/france.php | Nimeke =Chirac roasts British food | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =IHT | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Chirac+Britanniaa+huonommin+sy%C3%B6d%C3%A4%C3%A4n+vain+Suomessa/1101980109141 | Nimeke =Chirac: Britanniaa huonommin syödään vain Suomessa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =HS | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli = }}</ref>
 
29. toukokuuta 2005 [[Sopimus Euroopan perustuslaista]] hylättiin kansanäänestyksessä. Tämä oli tappio sekä Chiracille, UMP:lle että sopimusta tukeneelle vasemmistolle. Pääministeriksi vaihtuinousi tämän jälkeen [[Dominique de Villepin]].
Blairin ja Chiracin välit olivat muutenkin huonot. Kesällä 2005 Blair pyrki leikkaamaan EU:n maataloustukia, joissa Ranska on suuri hyötyjä ja Chirac koitti saada pois Britannialta sen nauttimat alennukset EU:n jäsenmaksuista. Neuvottelujen kaatuessa molemmat syyttivät toisiaan. Tapahtuneen jälkimainingeissa Chirac sanoi Britannian suurimman annin maataloudelle olevan hullun lehmän taudin, ja ettei britteihin voi luottaa, koska heidän ruokansakin on niin huonoa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.iht.com/articles/2005/07/04/news/france.php | Nimeke =Chirac roasts British food | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =IHT | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli ={{en}} }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Chirac+Britanniaa+huonommin+sy%C3%B6d%C3%A4%C3%A4n+vain+Suomessa/1101980109141 | Nimeke =Chirac: Britanniaa huonommin syödään vain Suomessa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =HS | Viitattu = 10.8.2008 | Kieli = }}</ref>
 
11. maaliskuuta 2007 julkaistussa nauhoitetussa puheessaan Chirac ilmoitti ettei aio enää pyrkiä ehdolle kolmannelle kaudelle. Hänen seuraajaehdokkaakseen oli jo ennen ilmoitusta noussut [[Nicolas Sarkozy]], jonka suosiota sekä presidentti että pääministeri [[Dominique de Villepin]] olivat yrittäneet torpedoida. De Villepin oli jo 2004 aiemmin pyytänyt tiedustelu-upseereja selvittämään Sarkozyn taustoja sekä levinnyt väärän huhun Sarkozyn tileistä luxemburgilaisessa Clearstream-pankissa. Chirac asettui toukokuussa 2006 tukemaan harvinaisessa televisiopuheessaan pääministeriään. Tästä huolimatta Sarkozy valittiin Chiracin seuraajaksi.
29. toukokuuta 2005 [[Sopimus Euroopan perustuslaista]] hylättiin kansanäänestyksessä. Tämä oli tappio sekä Chiracille, UMP:lle että sopimusta tukeneelle vasemmistolle. Pääministeriksi vaihtui tämän jälkeen [[Dominique de Villepin]].
 
11. maaliskuuta 2007 julkaistussa nauhoitetussa puheessaan Chirac ilmoitti ettei aio enää pyrkiä ehdolle kolmannelle kaudelle.
 
Hänen seuraajaehdokkaakseen oli jo ennen ilmoitusta noussut [[Nicolas Sarkozy]], jonka suosiota sekä presidentti että pääministeri [[Dominique de Villepin]] olivat yrittäneet torpedoida. De Villepin oli jo 2004 aiemmin pyytänyt tiedustelu-upseereja selvittämään Sarkozyn taustoja sekä levinnyt väärän huhun Sarkozyn tileistä luxemburgilaisessa Clearstream-pankissa. Chirac asettui toukokuussa 2006 tukemaan harvinaisessa televisiopuheessaan pääministeriään.
 
==Tuomio==
12 833

muokkausta