Ero sivun ”ISA” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
"standardi" |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Alkuperäinen väylä oli 8-bittiä leveä rinnakkaisväylä ja kellotaajuudeltaan 4,77 MHz, joka oli synkronissa IBM PC:n 8088-suorittimen kellotaajuuteen. IBM [[AT]] esitteli 16-bittisen väylän, joka toimi 6 tai 8 MHz:n taajuudella, jolloin sen käytännön siirtonopeus oli korkeintaan noin 4 MB/s.
ISA-väylä oli aluksi synkronissa suorittimen kelloon, jolloin suorittimien kellotaajuuksien kasvaessa väylän nopeus kasvoi, kunnes jossain vaiheessa ilmeni yhteensopivuusongelmia. Käytännössä kortit toimivat 12–16 MHz taajuuksiin asti. Myöhemmät [[piirisarja]]t erottivat ISA-väylän suorittimen kellosta ja se sai signaalinsa [[eteläsilta|eteläsillan]] kellogeneraattorista. 16-bittisen väylän vakionopeudeksi tuli 8 MHz, jota voi useimmilla emolevyllä nostaa [[jumpperi|jumppereilla]].
8-bittiset ISA-kortit voivat osoittaa 1 MB muistia (jota 8088 tuki) ja käyttivät DMA 1 -linjaa ja jotain kahdeksasta Intel 8259:n keskeytyslinjasta ja bus masterointia, kortin aloittamia [[oikosiirto|DMA-siirtoja]] muistiin.
16-bittinen ISA laajensi kortin näkemän muistin 16 MB:iin, mahdollisuuden käyttää neljää eri keskeytyslinjaa ja neljää eri DMA-väylää. ISA-väylän DMA-siirtoja varten on edelleen varattava muisti fyysisen muistin ensimmäisen 16 MB:n alueelta.
ISA tunnettiin erityisen hankalasta konfiguroitavuudestaan. Jokaiselle lisäkortille piti varata oma yksilöllinen IRQ, I/O-osoitteet ja DMA-kanava, niistä vaihtoehdoista joita kukin kortti tuki, siten että ne eivät menneet päällekkäin. Säädöt tehtiin tyypillisesti laajennuskorttien dip-kytkimillä tai jumppereilla.
Microsoft kehitti tämän helpottamiseksi myöhemmin ISA PnP -standardin.
| |||