Ero sivun ”Orfilaisuus” versioiden välillä

2 128 merkkiä lisätty ,  16 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
'''Orfilaisuus''' oli Orfilaisuus oli uskonnollinen liike antiikin Kreikassa. Se syntyi luultavasti 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua, ja yhdistetään taruhahmo Orfeukseen.
'''Orfilaisuus''' oli muinaisen Kreikan merkittävin pelastususkonto. Orfilaisuus omaksui [[Dionysos-kultti|Dionysos-kultin]].
 
Useimmat orfilaisuuden oppeja ja käytäntöjä koskevat lähteet ovat myöhäisiä ja epäselviä, ja jotkut tutkijat väittävät, että orfilaisuus on tosiasiassa myöhäisempien aikojen luomus. Eri puolilta Kreikkaa löydetyt piirtokirjoitukset kuitenkin vahvistavat, että on ollut olemassa liike, joka on sittemmin yhdistetty nimitykseen orfilaisuus. Lisäksi Dervenin papyrus osoittaa, että orfilainen tarusto voidaan jäljittää 300-luvulle ennen ajanlaskun alkua, ja se voi olla vieläkin vanhempi.
 
Orfilaiset tarut jumalten synnystä ovat sukuhistorioihin perustuvia kuten Hesiodoksen Jumalten synty, mutta yksityiskohdat ovat erilaisia. Niihin ovat luultavasti vaikuttaneet Lähi-idän esikuvat. Peruskertomus oli seuraavanlainen: Dionysos oli Zeuksen ja Persefonen poika. Titaanit murhaavat ja hävittävät hänet, ja tuhkasta nousee syntinen ihmiskunta. Dionysoksen sydän säilyy, ja se liitetään Zeuksen sääreen. Zeus saattaa kuolevaisen naisen Semelen raskaaksi ja Dionysos syntyy uudelleen. Monet tarinan yksityiskohdat löytyvät antiikin kirjailijoiden teksteistä.
 
Säilyneet piirtokirjoitukset osoittavat, että ”orfilainen” tarusto Dionysoksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta yhdistettiin käsityksiin siunatusta kuolemanjälkeisestä elämästä
 
[[Tulkintoja]]
 
'''Orfilaisuus'''Orfilaisuutta olion sanottu muinaisen Kreikan merkittävinmerkittävimmäksi pelastususkontopelastususkonnoksi. Orfilaisuus omaksui aikaisemman [[Dionysos-kultti|Dionysos-kultin]].
 
Uskonto on saanut nimensä kuuluisasta [[Orfeus]]-tarusta. Tarun mukaan Orfeus oli [[Traakia]]n kuninkaan poika. Hän oli erittäin taitava [[lyyra]]n soittaja. Hän meni naimisiin kuuluisan [[Eurydike]]n kanssa ja oli tulla mielipuoleksi, kun tämä kuoli. Orfeus syöksyi manalaan ja lumosi [[Persefone]]en lyyrallaan. Hän sai luvan viedä Eurydiken takaisin, mutta ehtona oli, ettei hän saanut katsoa taakseen. Orfeus ei voinut välttää kiusausta katsoa, seurasiko perästä kulkemaan määrätty Eurydike, ja niin Eurydike jäi manalaan. Orfeus palasi itse ehjin nahoin, mutta Traakian naiset raivostuivat, kun lohdutus ei kelvannut Orfeukselle ja repivät hänet kappaleiksi. Zeus sijoitti heidän rikoksensa hyvitykseksi [[Lyyra]]n tähtikuvion taivaalle. Katkaistu pää, joka yhä lauloi, haudattiin [[Lesvos|Lesbos]]-saaren rotkoon, josta tuli [[oraakkeli]]n eli ennustajan paikka.
==Katso myös==
*[[Pelastususkonto]]
 
 
== Kirjallisuutta ==
 
* Albinus, Lars. (2000). ''The House of Hades''. Aarhus.
* Betegh, Gábor. (2006). ''The Derveni Papyrus: Cosmology, Theology and Interpretation''. Cambridge.
* [[Walter Burkert|Burkert, Walter]]. (2004). ''Babylon, Memphis, Persepolis: Eastern Contexts of Greek Culture''. Cambridge, MA.
* Graf, Fritz. (1974). ''Eleusis und die orphische Dichtung Athens''. Berlin, New York.
* Guthrie, W. K. C. (1952). ''Orpheus and Greek religion''. London.
* Pugliese Carratelli, Giovanni. (2001). ''Le lamine doro orfiche''. Milano.
* [[Martin Litchfield West|West, Martin L.]] (1983). ''Orphic Poems''. Oxford.
 
[[Luokka:Uskonnot]]
[[Luokka:Antiikin Kreikan uskonto]]