'''DSM-IV''' on mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden diagnoosijärjestelmä.
Yhdysvaltain psykologiyhdistyspsykiatriayhdistys ({{k-en|American Psychiatric Association}}) (APA) päätti 1960-luvun alussa kehittää oirepohjaisen sairauden syistä ja [[psykiatria|psykiatrisista]] koulukunnista riippumattoman diagnoosijärjestelmän: DSM (Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders)<ref name="DSM2">DSM-IV-TR (1997). Diagnostiset kriteerit. Orion, Espoo.</ref>. Nykyisin käytössä on järjestelmän neljäs versio DSM-IV<ref name”DSM4">DSM-IV-TR (2000). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders 4. uudistettu painos. American Psychiatric Association, Washington, DC.</ref>. DSM:n kehittäminen alkoi pitkälti siitä lähtökohdasta, että [[Maailman terveysjärjestö]]n WHO:n kehittämä laajempi lääketieteen eri osa-alueet kattava kansainvälisen tautiluokitusjärjestelmän nykyisin [[ICD-10]] (International Classification of Diseases, versio 10) psykiatriset diagnoosit olivat useimmiten riittämättömiä ja eräissä tapauksissa jopa summittaisia eivätkä siis erityisen käyttökelpoisia psykiatrisen diagnostiikan työvälineinä. Molemmissa järjestelmissä useimmat diagnoosit vastaavat toisiaan, vaikka huomattavia erojakin on. DSM:n tarkoituksena oli luoda teoreettisesti ja koulukuntaisesti sitoutumaton työväline joka tekisi psykiatrisesta [[lääketieteellinen diagnoosi|diagnostiikasta]] (vrt. ”''dia''” ''läpi'', ”''gnosis''” ''tieto'', ”''seuloa tiedon läpi''”) vähemmän mielivaltaista, psykologian ja psykiatrian koulukuntiin tai paikallisiin käsityksiin ja kulttuuriin sidottua.
DSM:n idea on häiriön/tautitilan kuvaaminen samanaikaisesti useilla akseleilla.
