Ero sivun ”Ferromagnetismi” versioiden välillä

Ulospäin ferromagneettinen aine ei välttämättä vaikuta magneettiselta. Esimerkiksi [[rauta]] on ferromagneettista, mutta yleensä rautakappaleiden välillä ei ole magneettista vuorovaikutusta eli ne eivät vedä toisiaan puoleensa tai hylji toisiaan. Kun lähelle rautaista kappaletta tuodaan magneettikenttä eli esimerkiksi jääkaappimagneetti, raudan magneettiset momentit järjestäytyvät magneettikentän suuntaisesti ja yhtäkkiä magneetti ja rautakappale alkavat vetää toisiaan puoleensa. Ennen magneettikentän tuomista kappaleen lähelle magneettiset momentit olivat järjestäytyneinä alueisiintietyn suuruisiin [[Weissin alue]]isiin, joiden sisällä momentit ovat samansuuntaisia, mutta eri alueilla erisuuntaisia, niin että niiden yhteenlaskettu magneettikenttä kumoutuu kappaleen ulkopuolella lähes kokonaan. Alueita erottavat niin kutsutut [[Blochin seinämä]]t. Kun kappale viedään ulkoiseen magneettikenttään, ne alueet, joiden magneettiset momentit ovat samaan suuntaan kuin ulkoinen magneettikenttä, alkavat kasvaa ja näin kappaleen ulkoinen [[magnetoituma]] kasvaa kunnes magneettikentän kanssa yhdensuuntaisten [[magneettinen momentti|magneettisten momenttien]] alue on kasvanut koko kappaleen kokoiseksi ja magnetoituma ei voi enää kasvaa. Tämä selittää ferromagneettisten aineiden [[magnetisaatiokäyrä]]n muodon.<ref>Hook & Hall, pp. 246 - 256.</ref> Kuten käyrä osoittaa, ferromagneettinen aine jää magneettiseksi vielä sen jälkeenkin, kun se ulkoinen magneettikenttä on poistettu. Ilmiötä sanotaan [[hystereesi]]ksi. Eräillä ferro- ja [[ferrimagnetismi|ferrimagneettisilla]] aineilla tämä ''jäännösmagnetismi'' (remanenssi) on sangen voimakasta ja säilyy pitkiä aikoja, joten niistä voidaan tehdä kestomagneetteja. Tällaisia aineita sanotaan ''magneettisesti koviksi''. Toisilla, ''magneettisesti pehmeillä'' aineilla, joita käytetään [[sähkömagneetti|sähkömagneeteissa]], jäännösmagnetismi on sitä vastoin on heikkoa ja ne voidaan helposti demagnetoida.