Ero sivun ”Adolfo Suárez” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 63:
Lopulta Suárez esitteli alun perin Fernández-Mirandan luonnosteleman siirtymäajan (''La Transición'') aloittaneen lain poliittisesta uudistuksesta (''Ley para la Reforma Política''), jota tuki myös kuningas. Tarkoituksena oli vaihettainen siirtyminen perustuslailliseen monarkiaan. Se hyväksyttiin Cortesissa 18. marraskuuta 1976 ja vielä kansanäänestyksessä 15. joulukuuta 1976, jolloin sitä kannatti äänestäjistä 94,17 prosenttia äänestysaktiivisuuden ollessa 77,8 prosenttia. Tämä oli kahdeksas ja viimeinen peruslaeista ja se mahdollisti poliittisten puolueiden perustamisen sekä velvoitti valitsemaan Cortesin kokoonpanon yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla. Lain hyväksyessään vanha Cortes käytännössä lakkautti itse itsensä.
Keväällä 3. toukokuuta 1977 muodostetttiin Suárezin johtama Demokraattisen keskustan unioni (''Unión de Centro Democrático'', UCD), johon kuului useita keskustalaisia ja oikeistolaisia puolueita. Ideologialtaan se oli liberaali, monarkistinen ja kristillisdemokraattinen. Hitaampaa ja varovaisempaa uudistuspolitiikkaa kannatti [[Manuel Fraga Iribarne]]n oikeistokonservatiivinen [[Alianza Popular]] (AP). Kummassakin puolueessa entisiä francolaisia, mutta erityisesti AP oli profiloitua vanhan hallinnon puolueena.
15. kesäkuuta 1977 pidetyt perustuslakia säätävän Cortesin vaalit olivat ensimmäiset parlamenttivaalit sitten vuoden 1936. Adolfo Suárezin johtama UCD voitti vaalit selvänä ykkösenä saaden 34.44% ääniosuuden ja 166 paikkaa 350:stä. Maltillinen keskustaoikeisto sai siis enemmän paikkoja kuin sosialistinen [[Espanjan sosialistinen työväenpuolue|PSOE]] (118) ja kommunistinen [[Espanjan kommunistinen puolue|PCE]] (19) yhteensä. Manuel Fragan AP joutui tyytymään 8,21 prosentin kannatukseen ja 16 paikkaan. Suárezin monarkiaan luottava politiikka oli siis onnistunut, eikä siirtymäajan kärkeen nousseet PSOE tai PCE.
| |||