Ero sivun ”Tostig Godwininpoika” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Tostigin vaikutus: Hastingsin taistelulle oikea päivämäärä |
|||
Rivi 53:
==Aika Northumbrian jaarlina 1055-1065==
[[Tiedosto:Northumbria3.JPG|thumb|Northumbria (keltainen) 1060-luvulla. Aiempaan Northumbrian kuningaskuntaan kuulunut pohjoinen (keltamusta) alue oli Skotlannin hallinnassa.]]
Pääsiäisenä 1053 Godwin kuoli ja kaikki hänen valtansa joutui hänen pojilleen.<ref>Howarth 1977, 44</ref>Tostigille avautui vuonna 1055 mahdollisuus päästä jaarliksi, kun Northubrian jaarli Siward kuoli ilman täysi-ikäistä perillistä<ref>Stenton 1947, 562</ref> ja vahvin kanditaatti virkaan jaarli Leofricin poika Ælfgar oli ajettu maanpakoon.<ref>Mason, s.89</ref> Tostig oli kuningas Edvardin suosikki<ref>Doubleday & de Walden 1936, 703</ref><ref>Alexander 1998, 14. Edvard osoitti "syvää kiintymystä" Tostigia kohtaan.</ref> ja kuningas käytti tilannetta hyväkseen nimittäen jaarliksi oman luottomiehensä.<ref>Matthew & Harrison 2004, 67</ref>
Jaarlien odotettiin olevan aktiivisia ja tasapuolisia oikeudenkäyttäjiä.<ref> Baxter 2007, 109</ref> Aikalaislähde ''Vita Ædwardi Regis'' kuvaa Tostigin agressiivisen hallinnon epäonnistuneen juuri oikeudenmukaisuudessa,<ref>Baxter 2007, 110</ref> kun taas ''De Miraculis et Translationibus Sancti Cuthberti'' kuvaa jaarlia lahjomattomaksi.<ref>Baxter 2007, 115</ref>
===Kuninkaan toimeksianto===
Jaarlina Tostigin tuli huolehtia rauhan säilymisestä pohjoisella Skotlannin rajalla ja toisaalta ilmeisesti saattaa Northumbriassa voimaan valtakunnan yleiset lait.<ref>Mason, s.124</ref>
Ensimmäisessä tehtävässään hän onnistui hyvin. Skotit testasivat uutta jaarlia 1058 hyökkäämällä rajan yli, mutta Tostigin onnistui neuvotteluin rauhoittamaan tilanteen ja tällöin Malcolm oli vakuuttanut ystävyyttä jaarlille ja luovuttanut tälle panttivankeja.<ref>Matthew & Harrison 2004, 67</ref> Hyviä suhteita kuvaa hyvin se, että 1059 Malcolm teki Tostigin ja kahden piispan kanssa matkan kuningas Edvardin hoviin.<ref>Barlow Toinen, hallinnollinen tehtävä epäonnistui. Jaarlin edeltäjä, tanskalaissyntyinen Siward oli ollut naimisissa paikallisen naisen kanssa.<ref>Rollason 2003, 268. Siwardin vaimo kuului Bamburghin jaarlisukuun, joka oli hallinnut aluetta 800-luvun viimeisiltä vuosikymmeniltä aina Knut Suuren aikoihin asti 1020-luvulle. Tostigin vastainen kapina oli voimakkainta juuri Bamburghin alueella.</ref> Näin hän oli kansan silmissä pätevöitynyt pohjoisten osien hallintoon ja pian hänestä tuli legenda. Huomattavaa on, että asukkaiden kapinoidessa heidän yhtenä vaatimuksena oli paluu vanhoihin [[Knuut Suuri|Knuut-kuninkaan]] aikaisiin lakeihin <ref>Stenton 1947, 562</ref> ja kun kuningas Edvard lupasi palauttaa muinaiset lait voimaan pohjoisessa, antaa tämä viitteen siitä, että Tostig oli ehkä yrittänyt saattaa anglosaksien lait voimaan jaarlikunnassaan.<ref>Stenton 1947, 582</ref>
===Jaarli Tostigin suhteet Durhamin luostariin===
Vauraat uskonnolliset instituutiot olivat paikallisen identiteetin vakaita keskuksia<ref>Baxter 2007, 14</ref> aikana, jota leimasi kiihkeä kamppailu keskushallinnon ja paikallisten voimien välillä.<ref>Baxter 2007, 13</ref> Luostarien ja maanomistajien kiinteä suhde oli sukupolvien mittainen,<ref>Baxter 2007, 200</ref> luostarit tarjosivat aristokratialle paikan neuvotteluita ja tärkeiden kauppojen tekemistä varten<ref>Baxter 2007, 201</ref> ja luostarisuhteiden vaaliminen oli tärkeä osa aikakauden diplomatiaa.<ref>Baxter 2007, 197</ref>
Sekä jaarli Tostig että hänen vaimonsa Judith olivat tunnettuja almujen antamisesta. Tostigin hallinnon aikana he loivat läheiset suhteet St.Cuthbertin luostariin [[Durham]]iin<ref>Alexander 1998, 22. Durhamin suosiminen ei estänyt Tostigia hankkimasta muiden kirkkojen omaisuutta itselleen. Tämä toiminta tuli olemaan yksi Tostigin syrjäyttäneen kapinan syistä.</ref>, minne he lahjoittivat mm krusifiksin sekä neitsyt Marian ja [[Johannes Kastaja]]n hopeiset kultakoristeiset kuvat. Luostarin ja hallitsijaparin erityissuhdetta kuvaa hyvin Judithin saama erikoislupa päästä muuten naisilta kiellettyyn kirkkotarhaan rukoilemaan. Piispa Æthelwine hankki Judithille pyhän Oswaldin hiuksia ja Judith korotettiin taiteiden suojelijaksi. Lisäksi ainakin neljässä uskonnollisessa kirjassa on maininta Judithista, yhdessä jopa kuva.<ref>Matthew & Harrison 2004, 68. Durhamin Simeon kertoo: Kerran Judith lähetti paikalle naispalvelijansa, joka ylitettyään luostarin rajan sairastui ja kuoli pian sen jälkeen. Pahan teon korjaamiseksi Judith ja Tostig antoivat yhteisölle lahjoja.</ref> Judithin käyttämä ylellinen rukouskirja on nykyään New Yorkin Pierpont Morgan –kirjastossa.<ref>Baxter 2007, 198</ref>
===Pyhiinvaellusmatka Roomaan 1061===
[[Tiedosto:Papa Nicolau II.jpg|thumb|Vuonna 1061 kuollut paavi Nikolaus II.]]
Hyvin koulutetuista ja kielitaitoisista Godwinin pojista ainakin neljä teki matkoja ulkomaille, Tosig [[pyhiinvaellus]]matkan Roomaan.<ref>Howarth 1977, 54</ref> Matkalla oli myös diplomaattinen tehtävänsä
Seurueeseen kuului lukuisia arvohenkilöitä, mm. paavilta [[pallium]]ia hakeva Yorkin uusi arkkipiispa [[Ealdred]]<ref>DeVries 1999, 176. Aluksi paavi Nikolaus II kieltäytyi antamasta palliumia eli täten virallistamasta nimitystä piispaksi. Paavi perusti kantansa kanooniseen lakiin, joka kielsi piispaa vaihtamasta piispakuntaa. Ealred oli jo Worcesterin piispa</ref>, vaimo Judith ja veli Gyrth.<ref>Mason, s.95. Tostigin seurueen reitti ei ollut suorin mahdollinen, joten Emma Mason pitää mahdollisena, että samalla olisi hoidettu yhteydenpitoa Saksalaiseen keisarikuntaan.</ref> Paavi [[Nikolaus II]] otti Tostigin seurueineen kunnioittaen vastaan ja pyysi jaarlia osallistumaan [[synodi]]in, luultavasti siihen, jossa 15. toukokuuta 1061 pohdittiin [[simonia]]a eli kirkollisten virkojen ostoa. Tilaisuudessa Tostig istui kunniapaikalla paavin vieressä.<ref>Doubleday & de Walden 1936, 703</ref>
Tostig lähetti vaimonsa Judithin suuren seurueen kera kotimatkalle<ref>Mason, s.96<</ref> ja seuratessaan jonkin ajan kuluttua perässä Tostigin oma seurue joutui [[Toscana]]ssa väijytykseen Via Cassialla pian kotimatkan alettua. Hyökkäystä johti paavin kanssa sotinut kreivi Gerard. Yllätys oli matkalaisille täydellinen ja Tostig pelastautui vain kun seurueessa ollut Gospatric<ref>Mason, s.97. Historioitsija Emma Mason nimeää Gospatricin kuningas Edvardin sukulaiseksi ja itse asiassa selittää tämän olleen matkalla mukana panttivankina. Myös jaarli Ælfgarin poika oli samasta syystä mukana seurueessa. Tällä tavoin Tostig halusi estää mahdolliset vallanvaihdokset jaarlikunnassaan poissaolonsa aikana.</ref> näytteli jaarlia ja tämä vangittiin lunnaiden toivossa. Niin Tostig pääsi pakenemaan ja palaamaan Roomaan, missä sai uuden seurueen sekä paljon lahjoja paavilta.<ref>Mason, s.98. Tostig käytti kovia sanoja tapahtuneen jälkeen ja käytännössä uhkasi paavia Englannin maksujen lakkauttamisella.</ref> Englantiin hän palasi turvallisesti syksyllä 1061.<ref>Matthew & Harrison 2004, 67</ref><ref>Howarth 1977, 54</ref> <ref>DeVries 1999, 176. Paavi myös myönsi Ealredille aiemmin kieltämänsä palliumin.</ref>▼
▲Tostig lähetti vaimonsa Judithin suuren seurueen kera kotimatkalle<ref>Mason, s.96<</ref> ja seuratessaan jonkin ajan kuluttua perässä Tostigin oma seurue joutui [[Toscana]]ssa väijytykseen [[Via
Englantiin Tostig palasi turvallisesti syksyllä 1061<ref>Matthew & Harrison 2004, 67</ref><ref>Howarth 1977, 54</ref> saatuaan matkan diplomaattisen osuuden onnelliseen päätökseen; paavi suostui antamaan Ealredille aiemmin kieltämänsä palliumin.<ref>DeVries 1999, 176</ref>
===Sotaretki Walesiin 1063===
Yhteisestä sotamenestyksestä huolimatta Tostigin ja hänen veljensä Haraldin välit alkoivat huonota, ja on syytä olettaa heidän välillään olleen sisarusten välistä kilpailua ja mustasukkaisuutta.<ref>DeVries 1999, 188</ref> 1200-luvulla elänyt historioitsija Henry of Huntingdon kertoo veljesten välien rikkoontuneen pian Walesin sotaretken jälkeen,<ref>Matthew & Harrison 2004, 67</ref> mutta hänen esityksensä Tostigin murhanhimosta ei ole uskottava.<ref>DeVries 1999, 188. Henry of Huntingdon kertoo Tostigin repineen veljeään hiuksista tämän tarjoillessa kuninkaalle viiniä, mihin Harald vastasi paiskaamalla Tostigin maahan. Tästä suuttuneena Tostig poistui hovista ja läksi Herefordiin, missä Haraldin palvelijat valmistelivat juhlaa kuninkaalle. Tostig surmasi palvelijat, paloitteli heidät ja laittoi jalan, pään tai käden jokaiseen viini-, olut- tai siideritynnyriin. Tostig itse tarjoili näitä juomia kuninkaalle, joka kuitenkin pyhimysmäisen kyvykkyytensä vuoksi kieltäytyi juomasta ja ajoi Tostigin, hänen vaimonsa Judithin ja luutnanttinsa Copsin maanpakoon. DeVries osoittaa lukuisia puutteita ja virheitä kertomuksessa ja pitää lisäksi epäuskottavana, ettei moista joukkomurhaa olisi mainittu muissa aikalaislähteissä.</ref>
==Northumbrian kapina ja Tostigin erottaminen 1065==
|