Ero sivun ”Valentin Vaala” versioiden välillä

Ajan tavan mukaisesti monet venäläisperheet omaksuivat toiseksi kotikieleksi ruotsin, mutta perheenjäsenet ymmärsivät ja puhuivat myös suomea – jo pelkästään liiketoimien takia.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-21"/> Valentin puhui kotikielensä venäjän lisäksi ruotsia ja suomea sujuvasti. Sen sijaan kirjoitettu suomi luontui heikommin, ja myöhemmin urallaan hän tarvitsi [[Elokuvakäsikirjoitus|käsikirjoitusvaiheessa]] avustajia.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-33">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 33</ref> Valentinin äiti Nadescha toimi [[Harrastajateatteri|amatöörinäyttelijänä]], laulajana ja muusikkona.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-21"/> Myös sisarukset Valentin ja Tatjana toimivat aktiivisesti näytelmäkerhoissa.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-22">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 22</ref> Jo pienestä pitäen Valentinia kiinnosti enemmän teatteri kuin koulukäynti. Lopulta taitelijaurataiteilijaura vei voiton ja Helsingin venäläinen lyseo jäi kesken. Valentin meni 1920-luvun puolivälissä töihin [[Uusi Suomi|Uuden Suomen]] [[kuvalaatta]]osastolle.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-33"/>

Valentin Vaalaa kiinnosti jo varhain elokuvien ohjaus. Yhteinen näkemys löytyi kolme vuotta nuoremman [[Theodor Tugai]]n – myöhemmältä taitelijanimeltääntaiteilijanimeltään Teuvo Tulio – kanssa, jonka Valentin tapasi talvisella luisteluradalla teini-ikäisenä. Koska elokuvien teko oli kallista, he pääsivät kokeilemaan elokuvan tekoa vasta kesällä 1927 [[Vantaanjoki|Vantaanjoen]] varrella. Vaala ohjasi ja Tugai näytteli pääosaa.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-33"/> Kuvaukset keskeytettiin rahan puutteen vuoksi, ja Vaala jatkoi päivätyötään kuvalaattaosastolla. Seuraavana kesänä he saivat rahoittajaksi liikemies Armas Willamon ja tuottajaksi hänen agentuuriyhtiönsä [[Fennica (elokuvayhtiö)|Oy Fennica Ab:n]]. Esikoisteoksen nimeksi tuli ''[[Mustat silmät (vuoden 1929 elokuva)|Mustat silmät]]'', ja se valmistui alkukeväästä 1929. Elokuva ei ollut yleisömenestys eikä Vaalan mieleen. Muutama vuosi ensi-illan jälkeen hän heitti elokuvan [[Negatiivi (kuva)|alkuperäisnegatiivit]] mereen [[Kaivopuisto]]n edustalla.<ref name="lainelukkarilaseitajarvi-34">Laine, Lukkarila & Seitajärvi 2004, s. 34</ref>

Tämä sarja oli jatkoa Vaalan 1930-luvulla ohjaamille moderneille komedioille, joita edustivat ''Kaikki rakastavat'' (1935), ''Juurakon Hulda'' (1937), ''Rikas tyttö'' (1939) sekä "Valtos-filmit" ''Vaimoke'' (1936) ja ''Mieheke'' (1936).<ref name="toiviainen2007-52">Toiviainen 2007, s. 52</ref> Elokuvissa korostui urbaani ympäristö ja naisen yhteiskunnallisen aseman muuttuminen. Elokuvien juonet rakentuvat soidinmenorituaalille, jossa etsitään aviopuolisoa yritysten ja erehdysten kautta. Myöhempi naistutkimus on huomannut elokuvissa perinteisten [[Patriarkaatti (yhteiskuntatieteet)|patriaarkaatinpatriarkaatin]] yhteiskunnan kyseenalaistamista ja rajojen koettamista. Pääroolissa on "uusi nainen", joka on syntynyt [[Teollistuminen|teollistumisen]] ja [[Kaupungistuminen|kaupungistumisen]] myötä.<ref name="toiviainen2007-53">Toiviainen 2007, s. 53</ref> Elokuvahistorioitsija [[Peter von Bagh]] on arvioinut elokuvat ''Viikon tyttö'' ja ''Morsian yllättää'' Vaala-Joutseno-Bergroth -sarjan parhaiksi.<ref name="bagh2005-158"/>

Kolmen klassikkofilmatisoinnin lisäksi Vaala osalllistuiosallistui 1950-luvun lopulla alkaneeseen iskelmäelokuvien buumiin ja ohjasi myös kepeän ja nuorekkaan musikaalin ''[[Nuoruus vauhdissa]]'' (1961). Siinä [[Lasse Liemola]] ja [[Laila Kinnunen]] esittelevät laulutaitojaan. Elokuva oli luottokäsikirjoittaja [[Usko Kemppi|Usko Kempin]] viimeinen Vaalalle käsikirjoittama elokuva. Vaala ohjasi kaikkiaan neljä värielokuvaa – aikana jolloin ne tekivät vasta tuloaan Suomeen.