Ero sivun ”Amadeus (elokuva)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Juoni: uusiksi
→‎Juoni: hups taikahuilu -> linkitys
Rivi 43:
Salieri kehittelee monimutkaisen juonen saadakseen lopullisen voiton Mozartista ja Jumalasta. Hän pukeutuu samanlaiseen naamioon ja viittaan, jollaisia Leopold aiemmin tapasi käyttää. Valeasussaan Salieri määrää Mozartin säveltämään [[sielunmessu]]n maksaen tälle osan palkkiosta etukäteen. Hän lupaa maksaa säveltäjälle vielä paljon enemmän sitten, kun sielunmessu on valmistunut. Mozart alkaa säveltää messua, ''[[Requiem (Mozart)|Requiemia d-mollissa]]'', tietämättä sen salaperäisen tilaajan todellista henkilöllisyyttä ja aikomuksia. Salieri aikoo nimittäin tappaa Mozartin tavalla tai toisella sitten, kun sielunmessu on valmis. Pohtiessaan eri tapoja murhata Mozartin Salieri ryhtyy samalla varautumaan kollegoidensa ja hovin ihailuun; kun kuulijat osoittavat suosiotaan upealle ''Requiemille'', Salieri aikoo väittää säveltäneensä teoksen itse. Lopulta vain Salieri itse ja Jumala tietäisivät asioiden todellisen laidan eli sen, että Mozart on säveltänyt oman sielunmessunsa. Jumala voi vain seurata sivusta, kun Salieri saa viimein ansaitsemansa maineen ja kunnian.
 
Mozartin rahavaikeudet jatkuvat, ja sekä ''Requiemin'' että ''Taikahuilun[[Taikahuilu]]n'' yhtäaikainen säveltäminen ajavat hänet uupumukseen. Constanze jättää miehensä ja ottaa poikansa mukaan. Mozartin terveys alkaa horjua, ja hän romahtaakin kesken ''Taikahuilun'' ensiesityksen. Salieri vie lamaantuneen Mozartin kotiin ja taivuttelee tämän jatkamaan työtä ''Requiemin'' parissa. Mozart päätyy sanelemaan Salierille ''Requiemin'' nuotteja läpi yön. Kun Constanze palaa miehensä luokse seuraavana aamuna, hän käskee Salieria lähtemään. Constanze laittaa ''Requiemin'' luonnoksen Salierin vastusteluista huolimatta lukkojen taakse. Kun hän sitten ryhtyy sitten herättelemään miestään, hän saa huomata tämän olevan kuollut. ''Requiem'' on jäänyt keskeneräiseksi, ja Salieri joutuu seuraamaan voimattomana sivusta, miten Mozartin ruumis raahataan ulos Wienistä ja haudataan kerjäläisten [[joukkohauta]]an.
 
Elokuva päättyy Salierin viimeistellessä kertomustaan silminnähden järkyttyneelle nuorelle papille. Salieri toteaa, että Jumala tappoi Mozartin mieluummin kuin antoi hänen saada edes osan tämän kunniasta ja että hänet on tuomittu olemaan ”keskinkertaisuuden [[suojeluspyhimys]]”. Salieri julistaa papin vapaaksi hänen omasta keskinkertaisuudestaan ja siunaa potilastoverinsa ennen kuin hänet sitten viedään pyörätuolissa pois. Ennen lopputekstejä kuullaan vielä viimeisen kerran Mozartin korkeaääninen nauru.