Ero sivun ”Austin Powers – agentti joka tuuppasi minua” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→‎Juoni: uusiksi
→‎Juoni: hups verne taylor -> verne troyer
Rivi 35:
== Juoni ==
{{juonipaljastus}}
[[NATO]]:n valvontayksikkö huomaa tri Pahan ([[Mike Myers]]) palanneen ja tiedottaa asiasta [[Britannia]]n tiedustelupalveluun. [[Seattle]]ssa sijaitsevassa päämajassaan tri Paha tapaa itsestään tehdyn kloonin ([[Verne TaylorTroyer]]), joka vain 1/8 hänen koostaan. Hän päättää kutsua kloonia Mini-Minäksi. Sen lisäksi Numero 2 ([[Robert Wagner]]), joka selviytyi tri Pahan edellisessä elokuvassa tekemältä polttoyritykseltä, paljastaa heidän tehneen laillisesti valtavia voittoja sen jälkeen, kun he sijoittivat aiemmin tuntemattomaan, aloittelevaan yritykseen nimeltä ”[[Starbucks]]”. Tri Paha ei ole kuitenkaan vaikuttunut, vaan paljastaa uusimman suunnitelmansa: hän on kehitellyt ”aikakoneen”, jonka avulla hän pääsee takaisin 60-luvulle varastamaan Austin Powersin (Mike Myers) mojon. Mojo on Powersin kiveksissä olevaa nestettä, joka on tämän uskomattoman seksuaalisen kyvykkyyden ja vetovoiman salaisuus.
 
Sillä välin 1990-luvulla Austin viettää yhä kuherruskuukautta vaimonsa Vanessa Powersin (o.s. Kensington) ([[Elizabeth Hurley]]) kanssa. Valitettavasti asiat menevät kuitenkin vinoon: paljastuu, että Vanessa on tosiasiassa yksi tri Pahan femboteista. Hän yrittää tappaa Austinin mentyään epäkuntoon Austinin tv:n kaukosäätimestä ja tuhoaa lopulta itsensä. Austin suree vaimoaan hetkisen, mutta lähtee sitten hotellin aulaan alasti ja juhlii sinkuksi tulemistaan.