Ero sivun ”Alarik” versioiden välillä

Alarik syntyi noin vuonna 370, mutta hänet mainitaan lähteissä ensimmäisen kerran 390-luvun alussa, vaikka hän osallistui oletettavasti goottien sotatoimiin 380-luvulla. Hän oli [[areiolaisuus|areiolainen kristitty]]. Hän oli naimisissa goottijohtaja Athaulphin tyttären kanssa.<ref name="M91"/> Vuonna 376 gootit saapuivat Rooman valtakunnan alueelle paetessaan länteen päin tunkeutuvien [[hunnit|hunnien]] tieltä.<ref name="F16">Frasetto s. 16</ref> Gootit kukistivat roomalaiset vuonna 378 käydyssä [[Adrianopolin taistelu]]ssa, jossa Rooman keisari [[Valens]]in kaatui.<ref>Mitchell s. 85</ref>

Vuonna 391 Alarik johti joukkoa, johon kuului gootteja ja heidän liittolaisiaan muista kansoista. Alarik johti joukkonsa Balkanilta Traakiaan. joka esti keisari Theodosius I:stä marssimasta Traakian läpi matkalla Konstantinopoliin. Vuonna 394 käydyssä Frigiduksen taistelussa gootit olivat roomalaisten liittolaisia ja heidän ansiostaan keisari [[Theodosius I]] kukisti usurpaattori Eugeniuksen.<ref>Mitchell s. 89</ref> Taistelun jälkeen Alarik nousi goottien johtajaksi. Historioitsija [[Zosimus]] kertoo että Alarik halusi taistelun jälkeen itselleen palkkioksi [[magister militum]]in arvon. Kun hän ei tätä saanut, Alarik ja hänen miehensä ryöstelivät aluksi Traakiaa[[Traakia]]a ja Makedoniaa[[Makedonia]]a, minkä jälkeen Alarik suuntasi joukkonsa Konstantinopolia kohti, mutta luopui tästä ilmeisesti koska pretoriaaniprefekti [[Rufinus]] lahjoi hänet. Vuosina 395–396 Alarik ja hänen miehensä hyökkäsivät Attikan kautta Peloponnesokselle, ja ryöstivät muun muassa Ateenan. Pakanalegendan mukaan Ateena säästyi goottien hyökkäykseltä, koska gootit näkivät Athenen ja Akilleen vartioivan kaupungin muureja. Lopulta Rooman palveluksessa ollut vandaalikenraali [[Stilicho]] saapui Peloponnesokselle. Stilicho antoi Alarikin ja tämän miesten poistua Peloponnesokselta [[Epeiros|Epeirokseen]], jonka Alarik ja hänen goottinsa ottivat haltuunsa.<ref name="M91">Mitchell s. 91–92</ref>

Alarik ja hänen kannattajansa asettuivat alueelle, joka sijaitsi Itä- ja Länsi-Rooman välissä. Alueelta gootit pääsivät liikkumaan helposti niin pohjoiseen Illyriaan[[Illyria]]an, kuin Traakiaan. Historiallisista lähteistä on vaikea saada selville oliko Alarik niiden goottien johtaja, jotka olivat asettuneet asumaan [[Moesia Inferior]]iin Adrianopolin taistelun jälkeen, mutta jotka nyt olivat etsimässä itselleen parempia elinoloja. Toisaalta Alarikin voidaan arvella olleen gooteista koostuvan [[foederati]]-joukkon johtaja, joka taisteli Rooman valtakunnan riveissä, mutta joka oli valmis vaihtamaan puolta tarvittaessa. Alarikin joukot eivät ilmeisesti pystyneet ruokkimaan itseään vaan olivat aina riippuvaisia roomalaisista tässä suhteessa. Ilmeisesti Alarikin gootteja ei tulisi yhdistää niihin gootteihin, jotka asettuivat Moesiaan.<ref name="M92">Mitchell s. 92</ref>

Ilmeisesti Alarik nimitettiin vuonna 399 Itä-Rooman jalkaväen ja ratsuväen komentajaksi (''[[Magister militum|magister utriusque militiae]]''). Tämä tarkoitti että Alarik sai varusteita ja ruokaa sotilailleen roomalaisten huollon kautta. Roomalaiset kuitenkin lopettivat tukemasta Alarikia vuonna 401, jonka jälkeen Alarik suuntasi miehineen Pohjois-Italiaan. Siellä Stilicho kohtasi heidät kahdesti taistelussa Pollentiassa[[Pollentia]]ssa ja Veronassa[[Verona]]ssa vuonna 402, mikä pysäytti goottien etenemisen. Pian Sticicho kuitenkin otti gootit liittolaisikseen ja aikoi heidän kanssaan vallata Illyrian takaisin valtakunnalle. Alarik nimitettiin Illyrian magister militumiksi. Tällä kertaa titteli tuli Länsi-Rooman keisarilta. Gootit jäivät aluksi Pannonian[[Pannonia]]n ja Dalmatian[[Dalmatia]]n väliselle alueelle, mutta palasivat pian Epeirokseen.<ref name="M92" /> Stilichon suunnitelma kariutui kuitenkin kun ryhmä gootteja ja gallialaisia hyökkäsi Reinin[[Rein]]in ja Tonavan[[Tonava]]n yli vuonna 405. Alarik ja hänen miehet kyllästyivät odottamaan Stilichoa ja lähtivät taas ryöstämään Pohjois-Italiaa ja [[Noricum]]in provinssia. Alarik vaati Stilicholta rahaa, jota gooteille oli luvattu heidän ollessaan Epeiroksessa. Aluksi keisari [[Honorius]] ja senaatti eivät halunneet maksaa Alarikille, mutta lopulta Stilicho pakotti senaatin maksamaan luvatun palkkion Alarikille. Zosimos kertoo että Honoriuksen alkuperäinen suunnitelma oli ollut vallata Illyria Itä-Roomalta Alarikin goottien avulla. Alarikin gooteille maksettiin valtavat 4000 paunaa kultaa, jonka Rooman senaattoriluokka joutui pulittamaan. Vuonna 408 keisari Honorius murhautti Stilichon. Honoriukselle uskolliset sotilaat tappoivat tämän jälkeen tuhansia Stilicholle uskollisia sotilaita ja heidän perheitään. Zosimoksen mukaan tämän seurauksena jopa 30&nbsp;000 Stilichon kannattajaa pakeni Alarikin luokse.<ref>Mitchell s. 93–94</ref>

Alarik vaati tämän jälkeen keisarilta miehilleen Pannoniaa, johon he olisivat asettuneet asumaan. Honoriuksen [[magister officiorum]] Olympius vastusti tätä ja tämän takia Honorius ei suostunut Alarikin vaatimuksiin. Alarik lähti miehineen marssimaan Roomaa kohti, ohittaen Honoriuksen joka oli [[Ravenna]]ssa. Alarik aloitti Rooman piirityksen vuoden 408 syksyllä. Roomalaiset murhasivat Stilichon lesken, jonka uskottiin aikovan auttaa gootteja. Kaupungissa kärsittiin pian nälästä ja lopulta roomalaiset maksoivat suuret lunnaat, jotta piiritys loppuisi. Rooman asukkaat lähettivät Honoriukselle lähetystön, joka yritti taivutella tätä solmimaan rauhan Alarikin kanssa. Olympius vastustuksen takia Honorius päätti lähettää erään Valensin viiden legioonan voimin Dalmatiasta puolustamaan Roomaa. Valens hyökkäsi kuitenkin Alarikin kimppun ja kärsi raskaan tappion. Vuonna 409 rauhanneuvotteluja jatkettiin, mutta roomalaiset eivät suostuneet Alarikin vaatimuksiin. Alarik aloitti uudelleen Rooman piirityksen ja otti haltuunsa myös Rooman sataman Ostian[[Ostia]]n ja esti sen kautta Afrikasta kaupunkiin tulleet ruokakuljetukset. Hän oli valmis luopumaan piirityksestä jo saisi maata sotilailleen. Lopulta senaatti suostui Alarikin vaatimuksiin, joihin hän oli lisännyt että Honoriuksen pretoriaaniprefekistä [[Priscus Attalus|Priscus Attaluksesta]] tulisi uusi keisari. Attalus puolestaan nimitti heti Alarikin magister militumiksi. Tämän jälkeen Alarik marssi piirittämään Ravennaan, jossa Honorius oleskeli. Priscus Attalus sai tehtäväksi varmistaa [[Africa]]n provinssi, mutta kun hän epäonnistui tässä Alarik riisti häneltä keisariuden. Pian erään Saruksen johtama toinen goottijoukko hyökkäsi Alarikin kimppuun, jolloin Alarik luopui diplomatiasta ja päätti marssia jälleen kerran Roomaan. Kaupunki vallattiin [[24. elokuuta]] [[410]], ja Alarik salli miestensä ryöstää sitä kolmen päivän ajan.<ref name="M94">Mitchell s. 94–95</ref> Ainoastaan kirkot jätettiin rauhaan. Gootit saivat suuren saaliin, johon kuului muun muassa [[Titus|Tituksen]] Jerusalemista tuomat aarteet sekä keisarin sisaren [[Galla Placidia]]n.<ref name="F17" />