Ero sivun ”Byrokratia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 11137864, jonka teki 193.211.222.61 (keskustelu) |
p →Max Weberin byrokratiakäsite: - linkitys pois otsikosta |
||
Rivi 16:
Sitaatti viittaa tyypilliseen byrokratian ristiriitaan, jossa keinoista tuleekin päämääriä varsinaisten päämäärien sijaan ja yleinen etu katoaa näkyvistä. Tämän seurauksena erityisedut ohittavat yleisen edun. Ajatus on, että kontrolloimaton byrokratia alkaa yhä enemmän ja enemmän palvella itseään ja [[korruptio|korruptoitua]] sen sijaan, että se palvelisi [[yhteiskunta]]a.
===
[[Max Weber]] esitti byrokratian ideaalimallin vuonna 1922 postuumisti julkaistussa käsikirjoituskokoelmassaan ''Wirtschaft und Gesellschaft''.<ref>[http://www.valt.helsinki.fi/sosio/opiskelu/kurssit/tyt/luento12.htm Jukka Gronow: Weberin taloussosiologia]</ref> Ideaalimallilla Weber ei tarkoittanut mielestään parasta mahdollista [[organisaatio]]ta, vaan puhdasta byrokraattista mallia (vrt. [[ideaoppi]]). Ideaalisella byrokratialla hän tarkoitti hallintomallia, jossa ihmiset tekevät töitä selkeän ohjeistuksen alaisena ja jossa työntekijöiden valta perustuu heidän ammattitaitoonsa ja asemaansa eikä ole henkilökohtainen ominaisuus. Päätökset byrokraattisessa organisaatiossa tehdään sääntöjen perusteella ja persoonattomasti, jotta päästäisiin eroon suosimisongelmista, kuten [[nepotismi]]sta. Byrokraattisen organisaation tarkoitus on toimia rationaalisesti ja laskelmoidusti organisaation johdon asettamien tavoitteiden toteuttamiseksi.
Vaikka Weberin esittämä malli kuuluu johtamisen opintojen perusteisiin, hän ei kuitenkaan tarkoittanut omaa malliaan esikuvaksi eikä hän kirjoittanut teostaan liikkeenjohdon tutkijoille. Weberin tarkoitus oli kuvata länsimaiden rationalisoitumisen prosessia. Tämän prosessin yksi osa oli byrokraattisen vallan lisääntyminen [[karisma|karismaattisen]] vallan kustannuksella, jossa valta oli henkilökohtainen ominaisuus ja säännöt olivat ''[[ad hoc]]'' -sääntöjä. Weber oli myös hyvin tietoinen ”seurauksien paradoksista”, jonka mukaan keinot usein estävät tavoitteiden toteutumisen. Esimerkiksi tiettyyn pisteeseen asti säännöt auttavat organisaatiota toimimaan, mutta sääntöjen aiheuttamaan paperisotaan voi myös hukkua, ja säännöillä on tapana lannistaa työntekijöiden oma-aloitteisuutta.
| |||