Maximinus Daia oli alkujaan paimen, mutta hän pestautui armeijaan ja eteni nopeasti urallaan. Hänen enonsa Galerius nousi vuonna [[293]] keisari [[Diocletianus|Diocletianuksen]] apukeisariksi eli caesariksi. Kun Diocletianus ja hänen hallitsijakumppaninsa [[MaximinusMaximianus]] erosivat vuonna 305 nousivat Galerius ja MaximinuksenMaximianuksen apukeisari [[Constantius I Chlorus|Constantius]] keisareiksi. Maximinus Daia nimitettiin Galeriuksen caesariksi ja [[Severus II|Severus]] Constantiuksen caesariksi. Maximinus Daia ja Severus ohittivat MaximinuksenMaximianuksen pojan [[Maxentius|Maxentiuksen]] ja Constantiuksen poikapojan [[Konstantinus Suuri|Konstantinuksen]], joita pidettiin luonnollisina seuraajina isilleen. GaleriuksenGalerius hallitsi Itä-Roomaa ja Constantius Länsi-Roomaa. Maximinus Daialle Galerius antoi [[Syyria]]n ja [[Egypti]]n hallittavakseen, ja piti itse Balkanin ja Anatolian tärkeät alueet.<ref name="DIR">[http://www.roman-emperors.org/daia.htm Michael DiMaio, Jr., Roman Emperors – Maximinus Daia]</ref>
=== Sisällissota ===
Vuonna [[307]] Galerius teki ystävästään [[Licinius|Liciniuksesta]] [[augustus (arvonimi)|augustuksen]] ja Maximinus Daia alkoi vaatia itselleen samaa arvoa. Kun Galerius kuoli vuonna [[311]] MaximinuksestaMaximinus Daiasta tuli koko valtakunnan itäosan keisari. Kun [[Konstantinus Suuri|Konstantinus]] ja Licinius liittoutuivat Maximinus Daia teki samoin Italiaa hallitsevan [[Maxentius|Maxentiuksen]] kanssa. Vuonna [[313]] MaximinuksenMaximinus Daian ja Liciniuksen välille syttyi sota ja Maximinus Daia koki tappion [[30. huhtikuuta]] Heraclea Pontican lähistöllä. Hän pakeni aluksi [[Nikomedia]]an ja myöhemmin [[Kilikia]]n [[Tarsus|Tarsukseen]], jossa hän kuoli.<ref name="DIR"/>
