Ero sivun ”Kaikuluotaus” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lp
rv, 1-99%
Rivi 1:
[[Kuva:Fishfinder.jpg|thumb|250px|Kaikuluotaimen näyttö]]
'''Kaikuluotaus''' on tekniikka tai käyttäytymismalli, joka hyödyntää [[ääni|äänen]] etenemistä ja [[heijastuminen|heijastumista]] esineiden ja asioiden paikallistamiseen, useimmiten veden alla. Kaikuluotausta käytetään merenpohjan kartoittamiseen, hylkyjen paikantamiseen, vihollisen laivojen ja [[sukellusvene]]iden seurantaan sekä kalaparvien etsimiseen.
 
Kaikuluotain eli ''sonar'' (lyhennys sanoista "sound navigation and ranging") lähettää pulssimuotoisen äänisignaalin, "pingin" ja kuuntelee heijastunutta äänisignaalia vedenalaisella mikrofonilla eli [[hydrofoni]]lla.
Rivi 6:
Ensimmäisen kaikuluotaimen keksi vuonna 1906 Lewis Nixon.<ref>http://teacher.scholastic.com/activities/explorations/bats/libraryarticle.asp?ItemID=234&SubjectID=141&categoryID=3</ref> Sitä käytettiin [[jäävuori]]en paikallistamiseen. Tarkempia kaikuluotainta alettiin nopeasti kehittää vuonna [[1912]] [[RMS Titanic|Titanic]]in tuhon jälkeen, jolloin brittiläinen [[Lewis Richardson]] ja saksalainen [[Alexander Behm]] saivat kumpikin patentin parantamilleen kaikuluotaimille.
 
Eläinkunnassa muun muassa [[lepakot]] ja [[delfiinit]] käyttävät kaikuluotauksen tapaista menetelmää saalistaessaan pimeässä. Myös ainakin osa (1-99%) ihmisistä käyttää kaikuluotausta esim. suun äänillä tai käsien napsautuksilla tai taputuksilla.{{Lähde|6. tammikuuta 2012}}
 
== Katso myös ==
*[[Tutka]]
*[[Takaisinheijastin]]
 
==Lähteet==
Rivi 18 ⟶ 17:
[[Luokka:Merenkulku]]
[[Luokka:Sensoritekniikka]]
[[Luokka:aistit]]
[[Luokka:Psykologia]]
 
[[af:Sonar]]