Ero sivun ”Metsäkaarti” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Lähteet: lähdemerkinnän korjaus
p viitteen muotoilu
Rivi 14:
 
==Elämä karkurina==
Metsäkaartilaisten suuria ryhmiä tiedetään liikkuneen [[Hämeenkyrö]]ssä, [[Jurva]]ssa, [[Kittilä]]ssä, [[Kolari]]ssa, [[Korpilahti|Korpilahdella]], [[Masku]]ssa, [[Multia|Multialla]], [[Rautavaara]]lla, [[Ruovesi|Ruovedellä]] ja [[Valtimo]]lla.<ref>Manninen, Ohto: Suomi toisessa maailmansodassa, luku: Metsäkaartissa ja turvasäiössä, teoksessa: Avikainen, Paula et al. (toim.),1987, s. 360. (Metsäkaartissa ja turvasäilössä)</ref>. Metsäkaartissa oleminen edellytti ulkopuolisia tukijoita tai yhteyttä toisiin karkureihin. Karkurit saattoivat rakentaa metsiin piilo[[korsu]]ja tai laatia piilopaikkansa tavalliseen pihapiiriin. Pienemmissä ryhmissä toimineiden metsäkaartilaisten vaiheita on kuvattu mm. Aimo Kinnusen romaanissa ''He olivat toista mieltä'' (1973), joka on tositapahtumiin perustuvaa kerrontaa [[Raahe]]n [[Mattilanperä]]n metsissä piileskelleistä aatteellisista käpykaartilaisista. <ref name="Kinnunen, 1973">Kinnunen, 1973</ref>
 
Kolarin ja Kittilän metsäkaartilaisilla oli korsuja sekä suoranaisessa erämaassa että suhteellisen lähellä asuttuja, mutta syrjäisiä taloja, joista kaartilaiset saivat tarvikkeita ja uutisia.<ref name="Tasala 2000, 112"/>Nykyisessä [[Myyrmäki|Myyrmäessä]], Laajavuoren laella sijaitsi eräs pääkaupunkiseudun metsäkaartilaisten ja illegaalien piilokorsu, joka oli luonnon muovaama suuri kallionkolo.<ref>Rislakki 1986, 20-21</ref>