Ero sivun ”Elisabet (elokuva)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Rooliluettelo: typo |
→Juoni: uusiksi |
||
Rivi 30:
== Juoni ==
{{juonipaljastus}}
On vuosi 1558. [[Roomalaiskatolisuus|Roomalaiskatolinen]] [[Englanti|Englannin]] [[Maria I (Englanti)|Maria I]] ([[Kathy Burke]]) kuolee [[kohtusyöpä]]än, jolloin hänen [[protestanttisuus|protestanttisesta]] sisarpuolestaan, [[Elisabet I|Elisabetista]] ([[Cate Blanchett]]), tulee uusi kuningatar. Elisabet on aiemmin ollut vangittuna epäiltynä juonittelusta Marian murhaamiseksi. Nyt hänet kuitenkin vapautetaan kruunajaisia varten. Elokuva näyttää Elisabetin kosijoiden ympäröimänä (kosijoihin kuuluu muun muassa [[Anjou]]n herttua [[Henrik III (Ranska)|Henrik]] ([[Vincent Cassel]]), [[Ranska]]n tuleva kuningas, jolle Elisabet antaa kuitenkin rukkaset), ja Burghleyn paroni [[William Cecil]] ([[Richard Attenborough]]) usuttaa nuorta kuningatarta menemään naimisiin, sillä se turvaisi tämän vallan. Elisabet aloittaa kuitenkin suhteen lapsuudenrakastettunsa, [[Leicester]]in jaarli [[Robert Dudley]]n ([[Joseph Fiennes]]), kanssa. Cecil on kuitenkin hyvin tietoinen salasuhteesta ja tekee selväksi sen, ettei monarkilla ole oikeutta yksityiselämään.
Elisabet joutuu valtakautensa aikana kohtamaan useita uhkia, kuten Norfolkin herttuan ([[Christopher Eccleston]]), hänen katolisen serkkunsa [[Skotlanti|Skotlannin]] [[Maria I (Skotlanti)|Maria I:n]], joka juonittelee hänen murhaansa, sekä Skotlannin nykyisen hallitsijan, Marie de Guisen ([[Fanny Ardant]]), joka liittoutuu Ranskan kanssa voidakseen hyökätä Englannin kimppuun. Elokuvan lopussa Norfolk teloitetaan rangaistukseksi juonistaan, ja Elisabetin neuvonantaja Francis Walsingham ([[Geoffrey Rush]]) salamurhaa Marie de Guisen.
Elisabet karkottaa Dudleyn pysyvästi hovistaan, kun hän saa tietää tämän olevan naimisissa. Seuraavaan elokuvaan mennessä Elisabet lakkaa harrastamasta miesten kanssa seksiä kokonaan, koska hän uskoo sellaisten suhteiden antavan miehille liiaksi valtaa häneen. Katkaistuaan yhteydet Dudleyyn Elisabet alkaa käydä yhä ankarammaksi ja määrätietoisemmaksi: eräässä kohtauksessa hän valmistelee huolella puhetta uppiniskaiselle [[Englannin parlamentti|parlamentille]] muuttaakseen Englannin protestanttiseksi maaksi.
Elisabet saattaa myös käyttäytyä silloin tällöin armottomasti; hän esimerkiksi tuomitsee silmääkään räpäyttämättä teloitettavaksi ihmisiä, joiden hän uskoo olevan uhaksi vallalleen, ja ottaa oikeaksi kädekseen [[machiavellismi|machiavelliläisen]] Walsinghamin, joka on täysin kykynevä kiduttamaan ja tappamaan ihmisiä omin käsin.
Elisabet on näin ollen muuttunut paljon elokuvan alusta, jolloin hän oli lämminsydäminen ja melko romanttinen nuori neito. Kyseinen naiivi tyttö ei olisi kuitenkaan sopinut kuningattareksi, joka hallitsi ja kontrolloi ympärillään parveilevia miehiä. Elisabetin luoteen muutos onkin yksi elokuvan suurimmista teemoista.
Elokuva päättyy Elisabetin omaksuessa valkeakasvoisen ja -pukuisen ”Neitsytkuningattaren” roolin ja aloittaessa Englannin kultaisen aikakauden.
{{juonipaljastus loppu}}
== Rooliluettelo ==
| |||