Ero sivun ”Gravitaatiosäteily” versioiden välillä

Gravitaatioaaltojen havaitseminen on äärimmäisen vaikeaa. Ensimmäinen koe, jolla aaltoja yritettiin havaita oli amerikkalaisfyysikko [[Joseph Weber]]inWeberin koe vuodelta 1968. Vaikka Weber itse uskoi havainneensa gravitaatiosäteilyä hänen tuloksiaan ei onnistuttu koskaan toistamaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://prola.aps.org/abstract/PRL/v20/i23/p1307_1 Phys. Rev. Lett. 20, 1307 - 1308 (1968)| Nimeke = Gravitational-Wave-Detector Events| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 18.1.2009 | Kieli = }}</ref> Koejärjestelyssä käytetty laite tunnetaan nykyään kuitenkin [[Weberin sylinteri]]näsylinterinä.

Nykyisistä koejärjestelyistä maininnan arvoisia ovat [[1992]] perustettu yhdysvaltalainen [[LIGO]] (''Laser Interferometer Gravitational-Wave Observatory''), saksalainen [[GEO600]] sekä toukokuussa [[2007]] käyttöönotettu ranskalais-italialainen [[Virgo-interferometri]]. Nämä äärimmäisen herkät koejärjestelyt perustuvat pitkäkantaiseen interferometriin, joka havaitsee mahdollisen gravitaatioaallon aiheuttaman poikkeaman peilien asennossa. Tulevaisuudessa aaltoja tullaan havaitsemaan myös avaruudesta, aikataulun mukaan vuonna 2015 toimintansa aloittavalla [[LISA]]-satelliittijärjestelmällä.

Vaikka gravitaatioaaltoja ei toistaiseksi ole suoraan havaittu taustakohinan vuoksi, vakuuttavia epäsuoria todisteita on saatu kaksoispulsarien käyttäytymisestä. Vuonna 1974 fyysikot [[Russell Alan Hulse]] ja [[Joseph Hooton Taylor Jr.]] havaitsivat kaksoispulsarin [[PSR B1913+16]] lähettämän säteilyn vaihtelusta systeemin menettävän energiaansa täsmälleen saman verran kuin suhteellisuusteorian mukaan tällaisen kaksoistähden pitäisi lähettää gravitaatioaaltoja.