Vuonna 1873 perustettiin Reinin aloitteesta Filosofinen yhdistys eli nykyinen [[Suomen filosofinen yhdistys]].
Politiikassa Rein kuului [[Fennomania|fennomaanien]] maltillista ja vapaamielisempää siipeä edustaneeseen niin sanottuun Valvoja-ryhmään ja hän toimi [[Valvoja (lehti)|Valvojan]] toimituksessa 1883–1897, josta vuodet 1885–1887 päätoimittajana. Hän oli [[Suomen suuriruhtinaskunnan valtiopäivät|säätyvaltiopäivillä]] aatelissäädyssä sukunsa edustajana [[Säätyvaltiopäivät 1872|1872]]–[[Säätyvaltiopäivät 1905|1906]] jasekä [[kirkolliskokous]]edustajana 1898 ja 1903. Rein toimi yliopiston vararehtorina 1884–1887, rehtorina 1887–1896 ja määräaikaisena sijaiskanslerina 1896–1903 sekä 1906–1910. Hän pyrki aluksi sovittelemaan Suomeen ja yliopistoonkin kohdistuneita yleisvaltakunnallistamispyrkimyksiä, mutta päätyi [[Ensimmäinen sortokausi|ensimmäisen sortokauden]] aikana kannattamaan [[Perustuslailliset|perustuslaillista]] suuntausta. Tästä johtuen kenraalikuvernööri [[Nikolai Bobrikov]] erotti hänet sijaiskanslerin tehtävästä vuonna 1903 ja tilalle nimitettiin myöntyväisyyslinjaa edustanut [[J. R. Danielson-Kalmari|J. R. Danielson]]. Olojen muututtua Rein sai kuitenkin palata tehtäväänsä vuonna 1906.<ref name="KB" /> Myöhempinä vuosinaan hänen katsottiin olevan lähellä [[Nuorsuomalainen puolue|nuorsuomalaisia]].
Rein muistetaan myös kirjoittamastaan kaksiosaisesta SnellaminSnellmanin elämäkerrasta, joka ilmestyi 1895 ja 1900. Hän sai useita arvonimiä, viimesimpänä [[Todellinen valtioneuvos|todellisen valtioneuvoksen]] arvon vuonna 1899.<ref name="KB" />
Reinin puoliso vuodesta 1864 oli Hedvig Sofia Maria Florin (k. 1907).<ref name="KB" />
