Ero sivun ”Mieli–ruumis-ongelma” versioiden välillä

Descartesin argumentti riippuu siitä esioletuksesta, että hänen mielessään olevat ”kirkkaat ja selkeät” ajatukset ovat välttämättä tosia. Monet nykyaikaiset filosofit asettavat tämän epäilyksenalaiseksi.<ref name="CE">Dennett D., (1991), ''Consciousness Explained'', Boston: Little, Brown & Company </ref><ref name="SS"> Stich, S., (1983), ''From Folk Psychology to Cognitive Science''. Cambridge, MA: MIT Press (Bradford)</ref><ref>Ryle, G., 1949, The Concept of Mind, New York: Barnes and Noble</ref> Esimerkiksi [[Joseph Agassi]] on katsonut, että 1900-luvun alkupuolelta lähtien tehdyt tieteelliset löydöt ovat kumonneet sen ajatuksen, että ihmisellä olisi etuoikeutettu päätypääsy omiin ajatuksiinsa. Jo [[Sigmund Freud]] osoitti, että psykologisesti koulutettu havainnoija kykeni ymmärtämään henkilön alitajuisia motivaatioita paremmin kuin henkilö itse. [[Pierre Duhem]] on osoittanut, että tieteenfilosofi voi tuntea henkilön käyttämät menetelmät paremmin kuin henkilö itse, kun taas [[Bronislaw Malinowski (antropologi)|Bronislaw Malinowski]] on osoittanut, että antropologi voi tuntea henkilön tavat ja tottumukset paremmin kuin henkilö itse. Malinowskin mukaan myös nykyaikaisen psykologian kokeet, joissa henkilölle aiheutetaan näköaistimuksia olemattomista esineistä, johtavat Descartesin argumentin hylkäämiseen, koska niiden perusteella tieteilijät voivat kuvata henkilön havaintoaistimukset paremmin kuin henkilö itse.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Agassi, J. | Nimeke=La Scienza in Divenire | Julkaisija=Armando | Julkaisupaikka=Rome | Vuosi=1997}}</ref>