Ero sivun ”Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä” versioiden välillä

jatkosota pienellä ja muuta vähäistä kh
p (johdannon ulkoasu)
(jatkosota pienellä ja muuta vähäistä kh)
{{Lupaava artikkeli -ehdotus}}
'''Luettelo välirauhansopimuksen perusteella lakkautetuista järjestöistä''' sisältää [[Suomi|suomalaiset]] yhdistykset, jotka lakkautettiin [[Jatkosota|Jatkosodanjatkosodan]] päättäneen Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] vuonna 1944 solmiman [[Moskovan välirauha]]nsopimuksen nojalla.
 
Valtioneuvosto lakkautti sopimuksen nojalla vuosina 1944–1946 yhteensä 3 &nbsp;327 yhdistystä tai yhteisöä vuosina 1944–1946, mutta toimintansa lopetti tai joutui lopettamaan myös lukuisia muita yhteisöjä, kuten [[Sotilaspojat|sotilaspoika]]- ja [[Lotta Svärd#Pikkulotat|lottatyttö]]osastoja sekä oppikoulujen ja seminaarien Karjala-seuroja.<ref>Uola 1999, s. 222.</ref> Suurin osa lakkautetuista järjestöistä koostui [[Suojeluskunta|Suojeluskuntiensuojeluskuntien]], [[Rintamamiesliitto|Rintamamiesliiton]], [[Suomen Heimosoturien Liitto|Heimosoturien]], [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:n]] ja [[Suomen Aseveljien Liitto|Suomen Aseveljien Liiton]] paikallisosastoista.
 
Välirauhansopimuksen 21. artiklan mukaan:<ref>Uola 1999, s. 29.</ref>
==Järjestöjen lakkauttamiset==
 
Laki välirauhansopimuksen toimeenpanosta vahvistettiin ja tuli voimaan Suomessa 23. syyskuuta 1944, ja välittömästi hyväksyttiin presidentin esittelyssä [[asetus]], joka antoi valtioneuvostolle valtuudet lakkauttamisten toteuttamiseen. Ensimmäiset lakkauttamisetlakkautukset suoritettiin vielä samana iltana. Rauhansopimuksen tai asetuksen teksti ei määritellyt tarkemmin lakkautettavien järjestöjen kriteerejä, joten [[Urho Castrénin hallitus|Castrénin hallitus]] tyytyi aluksi lakkauttamaan vain ilmeisimmät tapaukset eli lähinnä joukon pieniä avoimen [[Kansallissosialismi|kansallissosialistisia]] ryhmiä sekä [[Akateeminen Karjala-Seura|AKS:n]] ja [[Isänmaallinen Kansanliike|IKL:n]].<ref>Uola 1999, s. 29, 32–36.</ref>
 
Muutamia tunnettuja saksalaissuuntausta tukeneita järjestöjä ei tarvinnut lakkauttaa välirauhansopimuksen nojalla. [[Suomen Valtakunnan Liitto]] jätettiin lakkauttamatta, sillä se oli rekisteröimätön yhdistys ja sen toiminta päättyi itsestään sodan loputtua. [[Suomalais-Saksalainen Seura]] lakkautti itse itsensä jo syyskuun alkupuolella.<ref>Uola 1999, s. 41–43.</ref>
 
Lokakuun alusta eteenpäin [[Liittoutuneiden valvontakomissio]] alkoi painostaa Suomen hallitusta uusienuusiin lakkautusten tekemiseksilakkautuksiin.<ref>Uola 1999, s. 44–49.</ref> Komission puheenjohtaja [[Andrei Ždanov]] muun muassa painosti hallituksen lakkauttamaan [[Suojeluskunta]]järjestön, missä käytettiin perusteena myös välirauhansopimuksen 4. artiklaa. Koska järjestön toiminta perustui lakiin, sitä ei voitu lakkauttaa pelkän asetuksen nojalla vaan asiasta oli säädettävä erityinen laki asiasta. Eduskunta hyväksyi lain 3. marraskuuta, ja lakkautus astui voimaan kolme päivää myöhemmin.<ref>Uola 1999, s. 64–66, 68–74.</ref> Pian lakkautettiin myös suojeluskuntien naisille tarkoitettu tukijärjestö, [[Lotta Svärd]].<ref>Uola 1999, s. 76–81.</ref>
 
[[Suomen Aseveljien Liitto]] lakkautettiin tammikuussa 1945 pitkän debatinkiistelyn jälkeen, kommunistien vaatimuksesta ja valvontakomission painostamana, mikä venytti [[fasismi]]-käsitteen määrittelyä 21. artiklan tulkinnassa.<ref>Uola 1999, s. 96–113.</ref> Myöhemmin lakkautettiin useita urheiluseuroja ja harrastuskerhoja, joita valvontakomissio niiden jäsenkunnan perusteella epäili suojeluskuntien tai aseveliliiton toimintaa jatkaviksi peitejärjestöiksi. [[Asekätkentä|Asekätkennän]] paljastuminen keväällä 1945 tarjosi väitteille lisäperusteita tällaisille väitteille.<ref>Uola 1999, s. 117–119, 126–129, 136–138.</ref> Kaikissa tapauksissa valvontakomission vaatimuksia ei kuitenkaan täytetty, esimerkiksi [[Suomen saksalainen seurakunta]] jätettiin lakkauttamatta.<ref>Uola 1999, s. 114–115.</ref> [[Ilmapuolustusliitto]] taas purki oma-aloitteisesti toimintansa kevään 1945 aikana ja siirsi tehtävänsä [[Suomen Ilmailuliitto|Suomen Ilmailuliitolle]].<ref>Uola 1999, s. 131–135.</ref>
 
Kun kommunistit pääsivät valtaan valtiollisessa poliisissa keväällä 1945 (niin sanottu [[Punainen Valpo]]), [[Suomen Kommunistinen Puolue|SKP]] alkoi käyttää lakkautusvaatimuksia sisäpoliittisena välineenä.<ref>Uola 1999, s. 130, 138.</ref> Viimeisinä menivät läpi toukokuussa 1946 lakkautusvaatimukset [[Itsenäisyyden Liitto|Itsenäisyyden Liitosta]] ja [[Ylioppilasoikeisto]]sta; sensamassa sijaanyhteydessä [[Pekkalan hallitus|Pekkalan hallituksen]] enemmistö hylkäsisen samassasijaan yhteydessähylkäsi Valpon esityksen Ilmailuliiton, [[Suomen Reserviupseeriliitto|Reserviupseeriliiton]], [[Suomalaisuuden Liitto|Suomalaisuuden Liiton]] ja [[Kokoomuksen Nuorten Liitto|Kokoomuksen Nuorten Liiton]] (KNL) lakkauttamisesta.<ref>Uola 1999, s. 161–166.</ref> Tämän jälkeen valvontakomissio ei enää aktiivisesti tukenut lakkauttamisvaatimuksia, joten niitä ei pantu toimeen.<ref>Uola 1999, s. 168–169.</ref> Vielä elo–syyskuussa 1947 [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|SKDL]] yritti valvontakomission tukemana saada KNL:n ja [[Radikaalinen Kansanpuolue|Radikaalisen Kansanpuolueen]] lakkautetuiksi, mutta [[Pariisin rauhansopimus (1947)|Pariisin rauhansopimuksen]] voimaan astumisen jälkeen Suomen hallitus ei katsonut enää välttämättömäksi taipua vaatimuksiin.<ref>Uola 1999, s. 197–201.</ref> Radikaalisen Kansanpuolueen johtaja [[Ernesti Hentunen|Ernesti Hentusta]] pidettiin tuolloin [[turvasäilö]]ssä noin puolitoista kuukautta.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Mikko Uola | Nimeke = Suomalaisen populismin juurilla. Ernesti Hentunen – tasavallan hovinarri | Vuosi = 1997 | Sivut = 91–94 | Selite = Turun Yliopiston poliittisen historian tutkimuksia 7 | Julkaisija = Turun yliopiston poliittisen historian laitos | Tunniste = ISBN: 951-29-1024-1 / ISSN: 1238-9420 | }}</ref>
 
==Luettelo lakkautetuista järjestöistä==
51 772

muokkausta