Ero sivun ”Kaarle IX” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
mallineen vaihto, ei enää täysin lähteetön |
|||
Rivi 1:
{{Tämä artikkeli|käsittelee Ruotsin kuningasta. Ranskan samannimisestä kuninkaasta on [[Kaarle IX (Ranska)|oma artikkelinsa]].}}
{{Valtionjohto
Rivi 18 ⟶ 17:
| allekirjoitus =
}}
'''Kaarle IX''' ({{k-sv|Karl IX}}, [[4. lokakuuta]] [[1550]] – [[30. lokakuuta]] [[1611]]) oli [[Ruotsi]]n kuningas [[1604]]–1611. Hän oli yksi kuningas [[Kustaa Vaasa]]n pojista.<ref>[http://www.edu.linkoping.se/stangebro/Fakta/karl.htm Carl IX, 1550 - 1611] ''Slaget vid Stångebro'' Linköping Kommun, Länsmuseet 1999</ref> Kaarlesta on käytetty myös nimitystä '''Kaarle-herttua''' viitattaessa tapahtumiin ennen hänen kuninkuuttaan.
Kustaa Vaasa luovutti hänelle testamentissaan oman herttuakunnan [[Sveanmaa]]n alueelta. Kaarle käytännössä johti kapinaa veljeään [[Eerik XIV|Eerikiä]] vastaan, jonka seurauksena [[Juhana III]] tuli Erikin tilalle valtaistuimelle. Kaarlen ja Juhanan välit olivat kuitenkin kireät. Juhana olisi halunnut rajoittaa Kaarlen valtaa, mutta Juhanan luovuttua tästä tavoitteesta kiistanaiheeksi nousi uskonto. [[Kryptokalvinistit|Kryptokalvinismia]] tukeva Kaarle ei hyväksynyt sitä, että Juhana muutti [[Ruotsin kirkko|Ruotsin kirkon]] toimintaa korkeakirkollisempaan suuntaan. Kaarle ei samoin hyväksynyt unionia katolisen [[Puola-Liettua]]n kanssa.
Rivi 28 ⟶ 27:
Suomen aatelisto ja johtava porvaristo oli yleisesti [[Klaus Fleming]]in ja Sigismundin puolella: unionin [[Puola-Liettua]]n kanssa esimerkiksi uskottiin tuovan turvaa Venäjää vastaan ja auttavan kauppaa. Kovin kaukana ei ehkä ollut sekään mahdollisuus, että Suomi olisi eronnut Ruotsista ja liittynyt yksin tähän puolalais-balttilaiseen valtiomuodostelmaan. Sigismundille tämä ei kuitenkaan kelvannut, vaan hän halusi Ruotsin kruunun. Monet talonpojat sen sijaan vastustivat Klaus Flemingiä. Eräänä syynä olivat tämän Kaarle-herttuan varalta ylläpitämät [[linnaleiri]]t, jotka ottivat varsin siekailematta ylläpitonsa talonpojilta. Kaarle-herttua käytti talonpoikia hyväkseen ja antoi vastauksessaan pohjalaistalonpoikien valituskirjelmään sytykkeen vuosien [[1596]]–[[1597]] talonpoikaiskapinalle, [[nuijasota|nuijasodalle]]. Klaus Fleming kukisti tämän kapinan verisesti, mutta kuoli samana vuonna.<ref>[http://maailmanhistoria.net/artikkelit/talonpojat-nousivat-kapinaan/ Talonpojat nousivat kapinaan] Maailmanhistoria-lehti 7.10.2011</ref><ref>[http://www.turku2011.fi/uutiset/kaarle-herttua-palaa-turun-linnaan_fi Kaarle-herttua palaa Turun linnaan] ''Edelfeltin historiamaalaus Turkuun'' Turku 2011</ref>
Kaarle suoritti maihinnousun Suomeen syyskuussa 1597 kukistaakseen Sigismundia yhä kannattavan aateliston. Turun linna antautui muutamien viikkojen taisteluiden jälkeen, ja sen johto korvattiin Kaarlen kannattajilla. Kaarle joutui kuitenkin palaamaan pian Ruotsiin, jota uhkasi Puolan maihinnousu. Harvalukuiset Kaarlen puolustajat joutuivat Suomessa pian tappiolle, ja Turun linna oli jälleen Sigismundin kannattajien käsissä. Seuraavana vuonna Sigismund yritti vaikuttaa Upsalan<!-- vanha kirjoitusasu yhdellä peellä --> valtiopäiviin lähettiläänsä välityksellä, ja saikin jonkin verran vastakaikua ajatuksilleen. Kaarle kuitenkin sai läpi mieleisensä päätökset. Kuultuaan että Puola suunnitteli sotaretkeä Ruotsiin, vannoi Suomen poliittinen johto yhä uskollisuuttaan Sigismundille ja torjui Upsalan valtiopäivien päätökset [[1598]].
Suomessa alettiin koota joukkoja luvattua Puolan hyökkäyksen tukemista varten, joka kuitenkin oli sotien koettelemassa maasta vaikeaa. Heinäkuussa [[1598]] nousi [[Arvid Henrikinpoika Horn|Arvid]] ja Yrjänä Hornin, [[Akseli Kurki|Akseli Kurjen]] ja Antti Boijen komentama vajaan 3 000 miehen joukko maahan Uplannissa. Kun suomalaiset kuulivat Puolan armeijan myöhästyneen, he kuitenkin vetäytyivät ilman taisteluita. Puolalaisten 5 000 miehen armeija nousi maihin Etelä-Ruotsiin, jossa ratkaiseva taistelu käytiin syyskuussa 1598 Itä-Götänmaalla. Kaarlen armeija voitti lopulta taistelun. Akseli Kurjen armeija oli samaan aikaan noussut maihin Tukholmassa, mutta saatuaan kuulla Sigismundin hävinneen, se vetäytyi.
Sigismund palasi Puolaan, ja sotaretkeen pettyneenä erotti joukon Suomen johtomiehiä, joita ei pitänyt riittävän luotettavina. Syksyllä [[1599]] ennen kuin Sigismund ja Suomen aateliset ehtivät toteuttaa uusia suunnitelmiaan, tapahtui pelätty Kaarlen maihinnousu Suomeen. Suomen kaikki linnat vallattiin ja taistelujen päätyttyä Kaarle toimeenpani oikeudenkäynnit, joiden päätteeksi useita Suomen johtohenkilöitä mestattiin muun muassa [[Turun verilöyly]]ssä. Kaikkiaan mestattuja aatelisia oli viitisenkymmentä, ja useat muut tuomittiin vankeuteen. Kaarle myös korvasi suomalaista ylimystöä ruotsalaisilla. Suomen kuningasmielinen puolue oli saanut katkeran lopun, ja samalla päättyi myös [[Kustaa Vaasa]]n vuonna [[1556]] perustamasta herttuakunnasta jatkunut Suomen erillisasema Ruotsin valtakunnassa.{{lähde}}
[[Tiedosto:Hertig Karl skymfande svartvit.jpg|thumb|399px|[[Albert Edelfelt]]in maalaus ''Kaarle-herttua herjaa [[Klaus Fleming]]in ruumista'' vuodelta 1878]]
== Kuninkaana ==
[[24. helmikuuta]] vuonna [[1600]] Linköpingin valtiopäivät ilmoittivat, että Sigismund ei ollut enää Ruotsin kuningas, ja Juhana III:n kymmenvuotias poika tunnusti Kaarlen Ruotsin hallitsijaksi. Vasta vuonna [[1604]], kun poika virallisesti luopui perintöoikeudestaan Ruotsin kruunuun, Kaarle alkoi käyttää titteliä kuningas. Kaarle IX:n lyhyt hallintokausi oli jatkuvaa sodankäyntiä. Vihollisuus Puolan kanssa ja [[Moskovan Venäjä]]n sekasorto johtivat sotimiseen [[Liivinmaa]]sta ja [[Inkeri]]stä. [[Tanska]]n kanssa Ruotsi soti [[Lappi|Lapin]] omistuksesta. Ruotsin kannalta sodat eivät juuri sujuneet. Sisäpolitiikassa ei tapahtunut Kaarlen kaudella merkittäviä muutoksia tai uudistuksia.{{lähde}}
Kaarle IX kruunattiin vuonna 1607 näyttävin menoin.<ref>[http://www.livrustkammaren.se/default.asp?id=4891&ptid=&refid=4891&filename=&xmlfilename= Karl IX] Livrustkammaren {{sv}}</ref>
| |||