Ero sivun ”HF (taajuusalue)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p +m
w,kh, lähteetön
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
'''High frequency (HF)''' on [[radiotaajuusradioaallot|radiotaajuusaslue]], 3joka Mulottuu 3 [[HzMHz]]:stä 30 M [[HzMHz]]iin. HF-alueen erikoisuus on lyhyen kantaman (noin 50 km, meren yli pidempi) pinta-aallon lisäksi alueella esiintyvä [[avaruusaalto]]. Ilmakehässä on 100—300 kilometrin korkeudessa [[ionosfääri|ionisoituneita kerroksia]], jotka heijastavat HF-alueen radioaaltoja. Tällöin saadaan muutaman watin teholla saadaan yhteyksiä jopa maapallon toiselle puolelle.
 
==Käyttö==
Rivi 5 ⟶ 6:
===Sähkötysradiokäyttö===
 
TaajuusTaajuusalue on tämän vuoksi käytössä [[sähkötysradiosähkötys]]taajuutenaradiotaajuutena niin kymmenien kilometrien kuin satojenkin kilometrien etäisyyksillä esimerkiksi [[sissiradio]]toiminnassa. Sotilaallisina ongelmina on kaukoyhteyksien herkkyys ilmakehän ydinräjähdyksille sekä heijastavien kerrosten vaihtelut vuorokauden, vuodenajan sekä auringonpilkkurytmin mukaan. Tämä tekee yhteyden varman saannin kahden pisteen välillä ammattitaitoa vaativaksi tehtäväksi. Lisäksi avaruusaalto tarkoittaa, että periaatteessa kaikki maailman samalla taajuudella olevat HF-radiot ovat kuultavissa lähes joka paikkaan. HF-alue on siis globaalissa mittakaavassa täynnä.
 
===Tutka-aaltokäyttö===
Rivi 13 ⟶ 14:
===Yleisradiokäyttö===
 
Tällä aluella on myös ääniyleisradiolähetyksiä ([[Amplitudimodulaatio|AM]]-lyhytaaltolähetyksiä).
 
Kuunteluolosuhteisiin vaikuttaavaikuttavat yleensä suuresti Maan ilmakehässä tapahtuvat radioaaltojen heijastumiset, vuorokaudenaika ja vuodenaika ja mm. auringonpilkut, mikä tekee harrasteesta vaativaa. Pienitehoinenkin lähetyssignaali saattaa suotuisissa olosuhteissa kuulua maapallon toiselle puolelle.
 
Tähtitieteen harrastusta haittaavaa ”valosaastetta” vastaa [[DX-kuuntelussakuuntelu]]ssa erilaisten radiolähettimien voimakkuuden ja määrän kasvu, mikä on johtanut siihen, että pienitehoisemmat signaalit pyrkivät hukkumaan ”taustakohinaan” ja saattavat jäädä lähes samalla taajuudella lähettävien voimakkaampien lähetysten jalkoihin.
 
Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia [[antenni|antenneja]], joilla voidaan vaimentaa muista suunnista tulevia lähetteitä tai suodattimia, joilla voidaan tarkalla vastaanottimella suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä kohinaa tai muita lähetyksiä pois.
 
==Yleisradioaaltoalueita==
Rivi 25 ⟶ 26:
===Pitkät aallot===
 
[[PitkätAallonpituus|Aallonpituuden]] mukaan nimetyt [[pitkät aallot]] olivat ensimmäisiä [[radioaallot|radioaaltoja]], joita käytettiin [[yleisradiotoiminta|yleisradiolähetyksissä]] [[1920]]- ja [[1930]]-luvuilla. Myöhemmin [[1930]]-luvulla ja [[1940]]-luvulla niiden rinnalle alkoikäyttöön tullatulivat [[keskipitkät aallot|keskipitkiä aaltoja]]. Pitkät aallot sijoittuvat LF ([[low frequency]]) -taajuusalueelle, 30 kHz - 300 kHz.
 
*LW pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz (long waves)
Rivi 68 ⟶ 69:
Kylmän sodan ja 1949–1988 Euroopassa kestäneen radiohäirinnän vuoksi jakautuivat ULA-lähetykset Euroopassa kahdelle aaltoalueelle. Neuvostoliiton ja sen liittolaiset jäivät 1920-luvulla perustettuun Euroopan yleisradioliittoon, OIRT:iin käyttäen FM-lähetyksissään 66 MHz–74 MHz:ia. Yhdysvaltain liittolaisten sekä joidenkin puolueettomien maiden Torquayssa Britannissa 12. helmikuuta 1950 perustaman EBU:n jäsenet käyttivät ULA-lähetyksiinsä 87,5 MHz–108 MHz. OIRT sulautui EBU:uun 1993.
 
Koska Länsi-Euroopassa nimitettiin aaltoaluetta 87,5 MHz–108 MHz frekvenssi- eli taajuusmodulointinsa vuoksi [[FM]]:ksi, kutsuttiin vastaavasti aaltoaluetta 66 MHz–74 MHz OIRT FM:ksi. Venäjällä OIRT FM:ää kutsutaan edelleen UKV:ksi.
 
Vastaavasti Itä-Euroopassa, missä omaa ULA-aluetta kutsuttiin UKV:ksi (ultrakratkie volny eli ultralyhyet aallot), kutsuttiin Länsi-Euroopan FM:ää vastaavast UKV 2:ksi tai ylä(taajuuksien)-UKV:ksi. UKV on käytössä vielä monissa entisissä OIRT -maissa, vaikka siirtyminen FM-taajuuksille alkoi niiden vapauduttua yleisradiokäyttöön.