Ero sivun ”Jeremia” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Amirobot (keskustelu | muokkaukset)
p r2.7.1) (Botti lisäsi: fa:ارمیا (پیامبر)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[Kuva:Jeremiah_lamenting.jpg|thumb|200px|[[Rembrandt]]in maalaus ''Jeremia valittaa Jerusalemin hävitystä'' (1630)]]
 
'''Jeremia''' ({{k-he|יִרְמְיָהוּ}}, ''Yirməyāhū'') oli Hilkian poika, [[Vanha testamentti|Vanhan testamentin]] [[profeetta]]. Hänen kirjoittaminaan pidetään [[Jeremian kirja]]a ja, [[Valitusvirret|Valitusvirsiä]] ja hänen katsotaan kirjoittaneen myös [[Ensimmäinen kuninkaiden kirja|1. Kuninkaiden]] ja [[Toinen kuninkaiden kirja|2. Kuninkaiden kirjan]], joissa käsitellään molempien valtakuntien ([[Juudan kuningaskunta|Juudan]] ja Israelin) historiaa siitä lähtien, mihin Samuelin kirjat päättyvät (ts. [[Daavid|Daavidin]] koko [[Israelin kuningaskunta|Israelia]] koskeneen hallituskauden jälkipuoliskolta), molempien valtakuntien loppuun saakka.
 
Jeremia oli pappissukua, kotoisin Anatotista, Benjaminin heimon alueelta (Joos 21. 18; 1. Kuningasten kirja 2:26). Hänen isänsä oli pappi Hilkia. Jeremian isä oli hyvin todennäköisesti Itamarin sukuhaaraa ja mahdollisesti Abjatarin jälkeläinen, papin jonka kuningas Salomo poisti pappispalveluksesta (1Ku 2:26, 27). Herran sana tuli hänelle Juudan kuninkaan Josian, Amonin pojan, kolmenatoista hallitusvuotena (2. Kuningasten kirja 21:24).
 
Herra puhui hänelle vielä kuningas Jojakimin, Josian pojan, aikana ja sen jälkeen aina kuningas Sidkian, Josian pojan yhdenteentoista hallitus vuoteen saakka, jonka viidentenä kuukautena [[Jerusalem]]in asukkaat ja Juudan kansa vietiin pakkosiirtolaisuuteen [[Babylonia]]an (2. Kun 23:34, 25:2).
 
Jeremia korosti kansansa kanaanilaistuneen kultin merkitsevän luopumista [[Jahve]]sta (2:20-32; 3:19-25), ja [[Karkemis|Karkemiin]] taistelun jälkeen vuonna 605 eaa. hän ja [[Hesekiel]] pitivät [[Nebukadressar II]]:ta Jahven lähettämänä luopiokansan rankaisijana. Osoituksena tästä Jeremia piti myös Jerusalemin valloitusta vuonna 598 eaa. ja kansan viemistä pakkosiirtolaisuuteen.
 
'''Dramaattisia kuvauksia.''' Jeremia esitti useita pienoisnäytelmiä, jotka kuvasivat Jerusalemin tilaa ja sitä kohtaavaa onnettomuutta. Niitä olivat hänen käyntinsä savenvalajan talossa (Jer 18:1–11) ja se, että hänen hankkimansa vyö turmeltui (Jer 13:1–11). Jeremiaa kiellettiin menemästä naimisiin, mikä toimi varoituksena siitä, että lapset, jotka noina Jerusalemin viimeisinä päivinä syntyisivät, ’kuolisivat sairauksiin’ (Jer 16:1–4). Hän murskasi pullon Jerusalemin vanhinten edessä vertauskuvaksi kaupunkia uhkaavasta hävityksestä (Jer 19:1, 2, 10, 11). Hän lunasti setänsä pojalta Hanamelilta pellon kuvatakseen 70 vuoden pakkosiirtolaisuuden jälkeen tapahtuvaa paluuta, jolloin Juudassa jälleen ostettaisiin peltoja (Jer 32:8–15, 44). Tahpanhesissa Egyptissä hän kätki suuria kiviä tiilipenkereeseen faraon talon luona ja profetoi, että Nebukadnessar asettaisi valtaistuimensa juuri siihen paikkaan (Jer 43:8–10).
 
Kun Nebukadressarin asettama uusi kuningas Sidkia alkoi kapinoida, Jeremia korosti alistumisen velvoitusta Baabelin ikeen alaiseksi (27. luku) ja taisteli vääriä profeettoja vastaan, jotka lupasivat menestyksen seuraavan kapinointia. Jeremia varoitti useita kertoja Sidkiaa kapinoinnista (luvut 34-37), mutta tämä vangitutti hänet. Nebukadressarin määräyksestä Jeremia vapautettiin Jerusalemin toisen valloituksen yhteydessä vuonna 586 eaa. Perimätiedon mukaan Jeremia seurasi juutalaisia Egyptiin, missä nämä kivittivät hänet.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Jeremia