Ero sivun ”Auringonlasku” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa
lyhyemmin, viittaus pääartikkeliin hämärä jossa seikkaperäisempi selostus
Rivi 4:
Almanakoissa auringon nousu- ja laskuajat on laskettu käyttämällä refraktiolle vakioarvoa 35 kaariminuuttia, joka vastaa keskimääräistä refraktiota normaaliolosuhteissa merenpinnan tasolla. Kun tähän lisätään Auringon näennäinen säde, 15′, saadaan tulokseksi, että Auringon keskipisteen on oltava 50′ horisontin alapuolella, jotta sen yläreuna näkyisi horisontissa.
 
Auringonlaskun aikaan taivaalla näkyy usein [[iltarusko]]. Auringonlaskun jälkeen on kolmenasteista hämärää[[hämärä]]ä: porvarillinen hämärä (aurinko korkeintaan 6 astetta horisontin alapuolella), nauttinen hämärä (6–12 astetta) ja astronominen hämärä (12–18 astetta).
*Porvarillinen hämärä; Aurinko on korkeintaan 6 astetta horisontin alapuolella, ulkona näkee vielä liikkua ilman valaistusta, mutta kirkkaimmat tähdet ja planeetat saattavat jo näkyä.
*Nauttinen hämärä; Aurinko on korkeintaan 12 astetta horisontin alapuolella, merellä erotuu vielä horisontti, mutta monet tähdet näkyvät jo.
*Astronominen hämärä; Aurinko on korkeintaan 18 astetta horisontin alapuolella, ei ole vielä täysin pimeää, mutta tähtiä on runsaasti taivaalla, lännen suunnalla on vielä kajoa.
 
Suomalaisissa almanakoissa auringon nousu- ja laskuajat ilmoitettiin ennen auringon keskipisteen, nykyään (vuodesta 1975 lähtien) yläreunan mukaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Oja, Heikki| Nimeke=Aikakirja | Sivu=11 | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1999 | Tunniste=ISBN 951-1-16334-5}}</ref>