Ero sivun ”Sotilaskarkuruus Suomessa” versioiden välillä

p
ei muokkausyhteenvetoa
p (Botti lisäsi: zh:逃兵)
pEi muokkausyhteenvetoa
 
Joskus termiä '''rintamakarkuri''' voidaan käyttää myös poliittisessa kontekstissa kuvamaan ryhmäpäätöksestä livennyttä henkilöä.
 
 
==Sotilaskarkuruus Suomessa toisessa maailmansodassa==
 
Yhteensä karkuruus- ja pakoilurikoksiin syyllistyi Suomessa noin 31 000–35 000 miestä, joista arviolta runsas puolet oli varsinaisia karkureita. Karkuruus painottui sekä absoluuttisesti että reserviläisten määriin suhteutettuna selvästi [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomeen]], [[Satakunta]]an, [[Itä-Häme]]eseen ja Pohjois-[[Uusimaa|Uudellemaalle]]. Karkuruus painottui maaseudulle ja tiettyihin kuntiin; jossain pitäjässä karkureita saattoi olla paljon, kun taas naapuripitäjässä ei lainkaan. Kuntakohtaisesti suurin suhteellinen karkureiden osuus oli Kolarissa, 7,8 %.
<ref>Markku Tasala. Kolarin metsäkaartin jatkosota ja rauha / Markku Tasala. Oulu Pohjoinen, 2000 (Jyväskylä: Gummerus) 295 s.ISBN 951-749-341-X, sid., sivut 113-114</ref> <!-- viittaa koko kappaleeseen -->
 
==Katso myös==
 
* [[Metsäkaarti]]
* [[Munsalan radikalismi]]
 
== Kirjallisuutta ==
 
* Esko Salminen: Propaganda rintamajoukoissa 1941-1944. Otava 1976, ISBN 951-1-02303-9 nid 951-1-020304 sid.
* {{Kirjaviite | Tekijä=Kulomaa, Jukka | Nimeke=Käpykaartiin? 1941–1944: Sotilaskarkuruus Suomen armeijassa jatkosodan aikana | Selite=Väitöskirja, Helsingin yliopisto | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Painatuskeskus | Vuosi=1995 | Tunniste=ISBN 951-37-1754-2}}
11 063

muokkausta