Ero sivun ”Johan Philip Palmén” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Lähteet: - Vaihdettu luokka.
p fix
Rivi 1:
'''Johan Philip''' ('''J. Ph.''') '''Palmén''' ([[31. lokakuuta]] [[1811]] [[Pori]] – [[30. kesäkuuta]] [[1896]] [[Espoo]]) oli suomalainen [[vapaaherra]], lainopin professori ja korkea virkamies, joka toimi muun muassa [[prokuraattoriProkuraattori (Suomi)|prokuraattorina]]na 1871–1877 ja [[Suomen senaatti|senaatin]] oikeusosaston varapuheenjohtajana 1877–1896. Hän loi pitkän uran merkittävissä asemissa yliopiston hallinnossa ja Suomen oikeuslaitoksessa vaikuttaen Suomen autonomisesta asemasta vallineisiin käsityksiin.
 
Palménin isä Henrik Johan Palmén oli [[päätullijohtokunta|päätullijohtokunnan]] kamreeri, joka joutui kavalluksesta kahdeksi vuodeksi vankilaan. J. Ph. Palmén kävi saksankielistä koulua [[Tallinna]]ssa ja kirjoitti ylioppilaaksi [[Turun katedraalikoulu]]sta vuonna 1827. Hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1831 ja maisteriksi 1832, molempain oikeuksien kandidaatiksi 1836, varatuomariksi 1837, lisensiaatiksi 1839 ja lopulta väitteli tohtoriksi 1840. Samana vuonna hänet nimitettiin [[Keisarillinen Aleksanterin-Yliopisto|yliopistolle]] virkaatekeväksi venäläisen ja roomalaisen oikeuden professoriksi, ja varsinaisen viran hän sai 1844. Palmén jatkoi vuoteen 1867 asti vaihtuvissa oikeustieteellisissä professorinviroissa. Vuosina 1849–1866 hän oli yliopiston rahastonhoitaja. Toimittuaan vuoden yliopiston vararehtorina Palmén nimitettiin 1867 senaatin oikeusosastoon, josta hän 1868 vaihtoi talousosastoon kirkollistoimikunnan päälliköksi. Vuosina 1871–1877 hän oli Suomen prokuraattori ja sen jälkeen senaatin oikeusosaston varapuheenjohtaja aina 84-vuotiaana tapahtuneeseen kuolemaansa asti. Vuodesta 1873 alkaen Palmén oli myös kuolemaansa saakka yliopiston sijaiskansleri, missä virassa hän oli ensimmäinen siviili.