Ero sivun ”Ulkonaliikkumiskielto Suomessa” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Etelä-Pohjanmaalla öiset ulkonaliikkumiskiellot syntyivät viranomaisten ja papiston pyrkimyksistä estää nuorten [[yöjuoksu]]t, jolloin yöjuoksuksi tulkittiin kaikki liikkuminen oman kotipiirin ulkopuolella tietyn kellonajan jälkeen. Kun öisen ulkonaliikkumiskiellon rikkojia sakotettiin käräjillä, tämä tarkoitti käytännössä yöjuoksun kriminalisointia. Tiettävästi ensimmäisenä öinen ulkonaliikkumiskielto määrättiin Vähäänkyröön 1779 kello kymmeneksi, Pirttikylä seurasi esimerkkiä 1782 ja Mustasaari 1785.
Ulkonaliikkumiskiellot yleistyivät Etelä-Pohjanmaalla 1800-luvulla. Lapualle määrättiin sunnuntai-iltoja koskenut öinen ulkonaliikkumiskielto 1817, joka 1843 laajennettiin myös arkipäiviin.
Laihialla öinen ulkonaliikkumiskielto tuli käyttöön 1818, mutta Isossakyrössä vasta 1842. Vuosisadan puolivälissä (1840–59) öinen ulkonaliikkumiskielto oli voimassa Kyrönmaan kaikissa kolmessa (Isokyrö, Vähäkyrö, Laihia) pitäjässä, Mustasaaressa, Maalahdella, Vöyrillä ja Lapualla sekä niiden kappeliseurakunnissa. Seinäjoelle 1871 säädetty öinen ulkonaliikkumiskielto koski vain palkollisia.
Ulkonaliikkumiskielto alkoi 1800-luvulla tavallisesti kesäisin kello kymmenen ja talvisin tuntia aikaisemmin. Tosin Laihian ulkonaliikkumiskielto alkoi alun perin kesäisin kello kaksitoista, mutta 1868 se aikaistettiin kymmeneksi illalla. Ulkonaliikkumiskiellon kestosta ei järjestyssäännöissä Laihian poliisijärjestystä lukuunottamatta ollut määräyksiä, mutta voi otaksua kieltojen päättyneen viimeistään aamuaskareisiin. Laihian vuoden 1868 poliisijärjestyksen mukaan ulkonaliikkumiskielto päättyi aamulla kello neljä.
| |||