Ero sivun ”Ensimmäinen Tšetšenian sota” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p r2.6.4) (Botti lisäsi: mk:Прва чеченска војна |
Vanäjä → Venäjä |
||
Rivi 111:
Hallitus ei saanut suljettua vapaata tiedonvälitystä. Moskovan TV:ssä näkyi romuksi palaneita panssareita ja läjiksi kasattuja venäläisruumiita<ref>venäjäsodassa, sivu 920</ref>.
Groznyin keskustaa pommitettiin taas. 4. tammikuuta 1995 pommit osuivat Shalin sairaalaan ja kauppatorille, ensimmäksen naisia ja lapsia kuoli. Kuolleita oli 30, haavoittuneita 150<ref>Tshetseenit, sivu 110</ref>. Venäjän jouluaattona 6. tammikuuta 1995
9. tammikuuta 1995 Ranska ilmaisi vastustavansa sotaa. 15. tammikuuta sota raivosi Groznyin kaduilla. 18. tammikuuta 1995 Jeltsin ei halunnut neuvotella "kansanmurhan aloittaneen" Dudajevin kanssa, ja asetti rauhanehdoksi Tšetšenian jäämisen osaksi Venäjää<ref>Tshetseenit, sivu 112</ref>. 19. tammikuuta tšetšenit vetäytyivät rautatiesamalta, ja venäläiset valtasivat tyhjennetyn presidentinpalatsin. Tammikuussa erotettiin monia sotaa arvostelleita kenraaleita.
Rivi 145:
Keväällä 1996 väestö ei juurikaan tukenut eteneviä sissejä. Huhtikuussa 1996 Venäjän armeija tappoi Džohar Dudajevin, jonka satelliittipuhelin oli onnistutti paikantamaan liian pitkän rauhanneuvottelupuhelun avulla. Kaksi satelliittipuhelinsignaaliin hakeutunutta ohjusta osuivat ja tappoivat Dudajevin. Näin arvaamaton ja epäluotettava Dudajev oli poissa venäläisten tieltä.
Venäjän presidentti Boris Jeltsin halusi tai ainakin näytti haluavan irti tappiollisesta, Venäjälläkin laajalti epäsuositusta sodasta. Hän halusi voittaa persidentinvaalit ja päästä toisen karran maan johtoon. Niinpä
Maaliskuussa 1996 sissit valtasivat vähäksi aikaa Groznyin, ottivat sotasaalista ja pakenivat kolmen päivän päästä<ref>venäjäsodassa, sivu 923</ref>.
| |||