Ero sivun ”Paavo Lipponen” versioiden välillä

[[Eduskuntavaalit 1999|Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa]] osallistumisprosentti laski 65,2 prosenttiin, mikä koitui erityisesti SDP:n kohtaloksi.{{kenen mukaan}} Puolue menetti 12 paikkaa, mutta säilytti siitä huolimatta asemansa maan suurimpana puolueena. Lipponen ei ollut edelleenkään halukas ottamaan keskustaa hallitukseen ja myös kokoomuksessa oltiin tyytyväisiä yhteistyöhön sosialidemokraattien kanssa. Sekä Lipposen että Niinistön arvellaan vieroksuneen erityisesti keskustan EU-kantaa, joka tuolloin oli häilyvä ja jopa kriittinen. Lipposen johdolla muodostetussa [[Lipposen II hallitus|toisessa sateenkaarihallituksessa]] SDP luovutti vaalitappionsa tunnustaen yhden ministeripaikan kokoomukselle. Lipposen toisen hallituksen aikana Suomi liittyi EMU:un ja toimi ensimmäistä kertaa EU:n puheenjohtajamaana. Suomen ensimmäistä EU-puheenjohtajuuskautta on yleisesti pidetty erittäin onnistuneena, jopa historiallisena.{{kenen mukaan}} Silloin sai alkunsa muun muassa Unionin suuri laajentuminen, joka toteutui vappuna [[2004]]. Lipposen EU-politiikkaa leimasi vahva sitoutuminen integraatioon ja pyrkiminen EU:n ytimiin. Linja herätti Keski-Euroopan päättäjien keskuudessa arvonantoa jopa siinä määrin, että asiantuntijoiden piirissä lanseerattiin epävirallinen käsite ''"Beneflux-maat".'' F-kirjain sanan keskellä merkitsi ''Finlandea''.

 

 

Paavo Lipponen joutui viimeisimmällä pääministerikaudellaan [[eduskuntavaalit|eduskuntavaalien]] alla maaliskuussa [[2003]] poliittisen kohun osapuoleksi [[Anneli Jäätteenmäki|Anneli Jäätteenmäen]] ([[Suomen Keskusta|kesk]]) tuotua julkisuuteen pääministerin [[WASB-050|keskustelut]] [[Yhdysvaltain presidentti|Yhdysvaltain presidentin]] [[George W. Bush]]in kanssa [[Washington (DC)|Washingtonissa]] [[9. joulukuuta]] [[2002]]. Siitä alkoi [[Irak-skandaali]]ksi tai ''Irak-vuodoksi'' nimitetty tapahtumasarja.