Ero sivun ”Spektri” versioiden välillä

[[Kuva:Spectra_1.png|thumb|300px| Kiinteä valonlähde (A) säteilee jatkuvan spektrin 1). Hehkuva kaasu (B) säteilee kirkasviivaisen emissiospektrin (2), ja kiinteästä valonlähteestä hehkuvan kaasun läpi tuleva valo säteilee absorptioviivaspektrin (3), jossa on tummia imeytymisviivoja jatkuvan spektrin päällä.]][[Kuva:Spectrum4websiteEval.png|thumb|240px| Jatkuva spektri]]

'''Spektri''' eli '''kirjo''' tarkoittaa yleisesti havaitun suureen jakautumista komponentteihin [[taajuus|taajuuden]] tai [[energia]]n suhteen. Tunnetuin esimerkki on [[valo]]n spektrin jakaantuminen eri [[väri|väreihin]] [[sateenkaari|sateenkaaressa]].

Valon spektrin saa näkyviin esimerkiksi [[valo]]n kulkiessa [[Prisma (optiikka)|prisman]] läpi. Valon eri [[aallonpituus|aallonpituudet]] taittuvat eri tavoin ja silmä erottaa ne eri värisinä. Näkyvän valon lyhytaaltoinen pää on violetti ja pitkäaaltoinen punainen. Se kattaa aallonpituusalueen 390–720 nm, joskin jotkut näkevät 380–780 nm. [[Silmä|Ihmissilmän]] herkkyys on suurin 555 nanometrissä, mikä vastaa vihreää valoa.{{selvennä|Herkkyys missä mielessä? Värinerotustarkkuus? Kyky havaita himmeää valoa? Jotain muuta?}}

Jos spektrissä on vain tiettyjä aallonpituuksia, sitä kutsutaan viivaspektriksi. Tietyt aallonpituudet ovat [[spektriviiva|spektriviivoja]]. Fysiikan lakien mukaan tietty alkuaine tuottaa tietyssä lämpö- ym. tilassa vain tietyt viivat, jotka muodostavat alkuaineen [[ominaissäteily]]n. Viivaspektri kertoo rajatusta alkuainekoostumuksesta. Kirkkaat [[spektriviivat]] ovat emissioviivoja. Esimerkiksi loisteputki säteilee emissioviivoja.

Koska valo on [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettista säteilyä]], spektrin käsite on laajennettu myös valoa matalampiin ja korkeampiin taajuuksiin (valoa pidempiin ja lyhyempiin aallonpituuksiin) alkaen radioaalloista aina [[gammasäteily]]yn saakka jolloin sitä kutsutaan [[sähkömagneettinen spektri|sähkömagneettiseksi spektriksi]].

Sähkömagneettisen säteilyn kuljettajina toimivien [[fotoni|fotonien]] energia on riippuvainen säteilyn taajuudesta, ja tästä syystä spektri voidaan määritellä myös säteilyn energiajakaumaksi eli energiaspektriksi.

Aineen ominaisuuksia tutkitaan yleisesti sen eri tilanteissa emittoiman tai absorboiman säteilyn spektrin avulla. Tällaisia menetelmiä on hyvin suuri joukko ja niitä kutsutaan [[spektroskopia|spetroskooppisiksi]].

Signaalin spektri tarkoittaa myös sähkötekniikassa ja signaalinkäsittelyssä taajuusjakaumaa. Mitattu signaali voidaan jakaa eri taajuisten osasten summaksi [[Fourier'n muunnos|Fourier muunnoksella]] tai mitata se suoraan [[spektrianalysaattori]]lla.

Myös [[ääni]], kuten kaikki [[aaltoliike]] voidaan jakaa eri taajuisiin osiin ja siten mitata sen spektri. Ihmiskorvan kuuleman äänen spektri kattaa taajuusalueen noin 16–20 000 Hz. Matalataajuisia ääniä kutsutaan bassoiksi ja korkeataajuisia ääniä diskanteiksi. Ihmisen kuuloalueen alapuolisia ääniä kutsutaan [[infraääni]]ksi ja yläpuolisia [[ultraääni]]ksi.