Ero sivun ”Arvid Janhunen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 1:
'''Arvid Mikael Janhunen''' ([[8. toukokuuta]] [[1900]] [[Porvoon mlk]] – [[26. marraskuuta]] [[1941]] [[Karhumäki]]) oli ainoa vuonna [[1918]] [[punakaarti]]n riveissä taistellut, jolle myönnettiin [[Mannerheim-risti]]. Arvidin isä oli [[Rautalampi|Rautalammilta]] [[Helsingin maalaiskunta]]an muuttanut Akseli Janhunen, joka työskenteli [[renki]]nä Haltialan kartanossa. Akseli Janhunen ei kuitenkaan ollut millään tavoin poliittisesti aktiivinen.
Arvid Janhunen taisteli Tampereen punakaartin riveissä Pispalassa, ja antautui valkoisille Tampereen valloituksessa. Kalevankankaan vankileirillä hän sairastui keripukkiin, ja menetti hampaansa. Janhunen tuomittiin elokuussa 1918 avunannosta [[valtiopetos|valtiopetokseen]] kolmeksi vuodeksi [[kuritushuone]]eseen, mutta tuomio muutettiin pian viiden vuoden ehdolliseksi vankeustuomioksi. Janhunen vapautui vankileiriltä 16. elokuuta 1918. Hän saavutti kutsuntaiän 1920-luvun alussa, mutta häntä ei "poliittisesti epäluotettavana" kelpuutettu suorittamaan asevelvollisuutta.
Vuonna [[1934]] Janhunen muutti [[Rovaniemi|Rovaniemelle]] ja liittyi [[suojeluskunta]]an, millä hän ilmeisesti halusi ottaa etäisyyttä menneeseen. [[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä Janhunen ilmoittautui halukkaaksi rintamalle, mutta punavankitaustansa vuoksi hänet kutsuttiin koulutukseen 21. Prikaatiin [[Utti]]in vasta maaliskuussa 1940. Hänet ylennettiin korpraaliksi lokakuussa 1940. Jatkosotaan Janhunen lähti [[Jalkaväkirykmentti 26 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 26:n]] (ns. Ässä-rykmentti) riveissä. Kyseiseen rykmenttiin kuului useita vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia miehiä. Janhunen piti menneisyytensä omana tietonaan eikä puhunut politiikkaa, mutta hänen asetoveriensa uskotaan olleen selvillä siitä, että hän oli entinen punavanki.
| |||