Ero sivun ”Arvid Janhunen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 3:
Vuonna [[1934]] Janhunen muutti [[Rovaniemi|Rovaniemelle]] ja liittyi [[suojeluskunta]]an, millä hän ilmeisesti halusi ottaa etäisyyttä menneeseen. [[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä Janhunen ilmoittautui halukkaaksi rintamalle, mutta punavankitaustansa vuoksi hänet kutsuttiin koulutukseen 21. Prikaatiin [[Utti]]in vasta maaliskuussa 1940. Hänet ylennettiin korpraaliksi lokakuussa 1940. Jatkosotaan Janhunen lähti [[Jalkaväkirykmentti 26 (jatkosota)|Jalkaväkirykmentti 26:n]] (ns. Ässä-rykmentti) riveissä. Kyseiseen rykmenttiin kuului useita vasemmistolaisen ajatusmaailman omaavia miehiä. Janhunen piti menneisyytensä omana tietonaan eikä puhunut politiikkaa, mutta hänen asetoveriensa uskotaan olleen selvillä siitä, että hän oli entinen punavanki.
Korpraali, konepistoolimies Arvid Janhunen oli [[Mannerheim-risti|Mannerheim-ristin ritari]] numero 43. Kunniamerkki myönnettiin hänelle päivää hänen kuolemansa jälkeen, mutta [[4. Divisioona (jatkosota)|4. divisioonan]] komentaja oli ehdottanut sitä jo [[6. marraskuuta]] [[1941]] ja perusteluina mainitaan Janhusen ansiot ripeänä ja pelottomana konepistoolimiehenä useissa partioretkissä ja taistelutilanteissa. Erityisesti mainittiin hänen kykynsä saada miehet mukaansa ja hyökkäämään. Erään kerran Janhunen tuhosi [[Itä-Karjala]]ssa 50 miehen vihollisosaston ja valtasi yksin heidän asemansa. Janhunen oli ensimmäinen ritari, joka kaatui jatkosodassa. Hän haavoittui vihollisen luodista vaikeasti vatsaan ja menehtyi 25. kenttäsairaalassa Juustjärvellä. Hänet on haudattu sankarihautaan [[Hietaniemen hautausmaa]]lle. Siviiliammatiltaan hän oli vaatturi.
Jo ennen Mannerheim-ristiä Janhuselle oli myönnetty erään onnistuneen hyökkäyksen johtamisesta neljännen luokan [[Vapaudenristi]] miekoilla, joka myönnettiin erittäin harvoin muille kuin upseereille.
| |||