Ero sivun ”Hv3” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Aiheesta muualla + siihen perustuen lisätietoja |
Linkin korjaus |
||
Rivi 37:
Veturin vesitilan suuruus oli 19 kuutiota ja hiilitilan suuruus 6 kuutiota. Tulipinnan ala oli 109,8 neliötä ja tulistimen 30,7 neliötä. Työpaine oli 12 kilopondia neliösentille, sylinterin pituus 51 senttiä ja männän iskun pituus 60 senttiä. Veturi pystyi vetämään noin 600-700 tonnin vaunukuormaa noin 890 [[hevosvoima]]nsa avulla, pikajunakäytössä sen perässä oli tavallisesti kymmenisen vaunua eli noin 400 tonnin paino.
Hv3-veturit palvelivat matkustajaliikenteessä maan tärkeimpiä varikkoja, kunnes dieselöinti syrjäytti ne [[1970-luku|1970-luvun]] alkuun mennessä. Saksassa valmistetut veturit erosivat jonkin verran suomessa valmistetuista, ja ne hylättiin jo vuonna [[1965]]. Hv3-sarjasta on museoitu kolme yksilöä, joista 781 on [[Kerava]]lla muistomerkkinä ja 998 [[Haapamäen höyryveturipuisto]]ssa. Veturin 995, joka valmistui jatkosodan alkaessa [[1941]], kunnosti noin 15 000 tunnin työllä ajokuntoon [[Suolahti|Suolahdessa]] Tapani Laaksomies. Veturi on ainoa ajokuntoinen lajissaan koko Euroopassa. Se teki aikoinaan viimeisen aikataulun mukaisen matkansa henkilöjunassa [[Seinäjoki|Seinäjoen]] ja [[Vaasa]]n välillä marraskuussa [[1966]]. Kun koko Hv-sarja hylättiin [[1977]], se tuotiin seuraavana vuonna kunnostettavaksi muistomerkiksi [[Oulu]]un. Veturi oli [[Oulun rautatieasema]]n alueella vuodesta [[1980]] aina vuoteen [[2004]] saakka. Laaksomies muutti sen kunnostuksen yhteydessä halkokäyttöiseksi ja kapeampi hiilipiippu vaihdettiin samalla leveämpään halkopiippuun. Halkotilan suuruus on 12 kuutiota, neitsytmatkalla Suolahdelta [[Äänekoski|Äänekoskelle]] halkoja kului noin kuusi [[
==Lähteet==
| |||