Ero sivun ”Puoliakustinen sähkökitara” versioiden välillä

Tunnetuimmat puoliakustiset kitarat lienevät Gibsonin valmistamia, mutta [[Toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] jälkeen muun muassa [[Gretsch]] ja [[Guild]] alkoivat valmistaa puoliakustisia- ja onttokoppaisia kitaroita. Gibson joutuikin kilpailemaan näiden yhtiöiden kanssa puoliakustisten kitaroiden markkinoista.<ref name="kitarakirja"></ref>

[[Danelectro]] alkoi puolestaan [[1960-luku|1960-luvulla]] valmistaa halvemman hintaluokan onttokoppaisia kitaroita. Nämä muistuttivat ulkoisesti lankkusähkökitaraa, mutta niiden masoniitista tehty koppa oli ontto eikä niissä ollut F-aukkoja. Kitarassa olivat myös ns. [[Lipstick-mikrofoni]]t ja kitara kokonaisuudessaan oli täysin omaa luokkaansa sekä soundiltaan että ulkonäöltään.<ref name="kitarakirja"></ref>

Myös [[Fender]]iltä löytyy joitakin puoliakustisia malleja: mm. [[Telecaster]]iin perustuva [[Fender Telecaster Thinline|Telecaster Thinline]]. [[1960-luku|1960-luvulla]] erittäin suosituksi tulivat myös [[Rickenbacker]]in puoliakustiset mallit, jotka ovat pysyneet lähes muuttumattomina näihin päiviin saakka ja ovat erittäin suosittuja ja ensiluokkaisia instrumentteja.<ref name="kitarakirja"></ref>

Myös [[Brian May]]n itse valmistama kitara, jota hän on käyttänyt jo 45 vuotta, on onttokoppainen vaikka siinä ei ole F-aukkoja. May porasi kitaran koppaan akustisia taskuja jotka aiheuttivat kopan resonoinnin ja kitaralle sen omintakeisen soundin.<ref name="kitarakirja"></ref>