Ero sivun ”Missiologia” versioiden välillä

'''Missiologia''' eli '''lähetystiede''' on akateeminen [[teologia|teologinen]] oppiaine, joka tutkii [[uskonto]]jen, lähinnä [[kristinusko|kristillisten kirkkojen]], [[lähetystyö]]tä. Missiologia luetaan [[systemaattinen teologia|systemaattisen teologian]] alaan. Systemaattisessa teologiassa sitä tutkitaan vaihtelevasti sekä [[dogmatiikka|dogmatiikan]] että [[ekumeniikka|ekumeniikan]] yhteydessä. [[Suomi|Suomen]] [[Yliopisto|yliopistojen]] teologisissa tiedekunnissa ei ole yhtään missiologian professuuria.

Missiologialla on jossain määrin kahtalainen luonne. Yhtäältä se on [[Akateemisuus|akateeminen]] oppiaine, joka tutkii lähetystyötä kriittisesti ja arvovapaasti. Toisaalta missiologia on monissa yliopistoissa sen verran vakiintumaton oppiaine, että käytännössä missiologinen pohdinta on usein jäänyt kirkkojen itsensä tehtäväksi. Missiologinen työskentely on ollut kirkoille tarpeellista, koska erityisesti 1960-luvulta alkaen syntyi voimakas maailmanlaajuinen lähetystyötä arvosteleva liike, joka ei pitänyt lähetystyötä oikeutettuna. Missiologialla on siten tavallista suurempi käytännön yhteys kirkkojen konkreettiseen lähetystyöhön.

Moderni missiologia on syntynyt [[ekumenia|ekumeenisen]] liikkeen myötä. Kristillisten kirkkojen lähetystyössään kohtaamat keskinäiset ongelmat johtivat 1800- ja 1900-luvun taitteessa maailmanlaajuisiin lähetyskonferensseihin. Lähetyskonferenssien teologinen työskentely synnytti teoreettisen pohdinnan, josta missiologia sai alkunsa. [[Edinburghin lähetyskokous|Edinburghin lähetyskonferenssi]] 1910 on myös organisoituneen ekumeenisen liikkeen syntyhetkiä. Käytännöllisemmässä merkityksessä kristilliset kirkot ovat opinmuodostuksessaan pohtineet lähetystyöhön liittyviä kysymyksiä varhaisesta historiastaan lähtien.

Lähetystyö perustellaan tavallisesti [[Matteuksen evankeliumi]]n lähetyskäskyllä[[lähetyskäsky]]llä (Matt. 28: 19-20). Kertomuksen mukaan [[Jeesuksen ylösnousemus|ylösnoussut]] [[Jeesus|Kristus]] lähetti oppilaansa tekemään kaikista kansoista hänen oppilaitaan [[Kaste|kastamalla]] ja opettamalla. Lähetystyö nähdään siten ylösnousseen Kristuksen antamana tehtävänä. Lähetystyöllä nähdään olevan [[kristologia|kristologinen]] perusta. Nykyisin erityisesti vanhat kirkkokunnat korostavat lähetystyön [[kolminaisuus]]opillista lähtökohtaa. Kolminaisuusopillisesti lähetystyön juuret nähdään siinä, että Isä lähetti Poikansa maailmaan pelastamaan sen, ja on siten ensimmäinen lähettäjä. [[Pyhä Henki]], joka on Isän lähettämä puolustaja ja pyhittäjä, toimii kristittyjen kautta ja synnyttää uskoa missä ja milloin hyväksi näkee (''ubi et quando visum est Deo''). Modernissa missiologiassa kolminaisuusopillinen lähtökohta näkyy myös siinä, että siinä korostetaan Jumalan hyvää [[Luomiskertomus|luomistyötä]], ja siten yksilöiden ihmisarvoa[[Ihmisarvo|ihmisarvo]]a ja eri kansojen kulttuurin arvostamista. Kolminaisuusopillisesti perusteltu lähetystyö torjuu pakon ja painostamisen lähetystyön välineenä.

Kirkon elämässä lähetystyön nähdään nousevan messusta[[messu]]sta. Jo sanana messu on lähellä missiota eli lähetystyötä. Sana messu tulee latinankielisistä papin lähettämissanoista "''ita missa est''" (olette lähetetyt). Messun lopussa oleva lähettäminen on jokaiselle messuun osallistuneelle kutsu lähteä [[Sakramentti|sakramentin]] osallisuudesta maailmaan kohtaamaan ihmisiä rakastamalla, palvelemalla ja todistamalla ylösnousseesta Kristuksesta. Tämä saa ilmauksensa myös monien läntisten kirkkokuntien messussa ehtoollisrukouksen lopussa olevassa seurakunnan aklamaatiossa[[aklamaatio]]ssa "Me julistamme hänen kuolemaansa. Me todistamme hänen ylösnousemustaan. Me odotamme hänen tulemistaan kunniassa." Ylösnousemususko ja sen todistajana oleminen on tälläkin tavoin lähetystyön keskeinen motiivi.

Luomisteologian korostus on saanut eräät teologit ja kirkkokunnat pohtimaan ylipäätään lähetystyön oikeutta. Tällöin Jumalan luomana oleminen, eri kulttuurit ja myös eri uskonnot nähdään Jumalan luomistyön ilmauksena, eikä silloin nähdä tarvetta varsinaiseen lähetystyöhön, korkeintaan kehitysapuun[[kehitysapu]]un ja muuhun humanitaariseen toimintaan. Luomista korostava lähetystyöhön kriittisesti suhtautuva teologia on saanut kannattajia myös monista [[Humanismi|humanistisista]] liikkeistä.

Toisenlainen lähetystyöhön kriittisesti suhtautunut ilmiö oli [[Kolmas maailma|kolmansien maiden]] kirkkojen [[moratoria]]-vaatimus, joka synnytti voimakkaan kiistan [[kirkkojen maailmanneuvosto]]ssa 1970-luvun alussa. Pitkään lähetystyön kohteena olleet Aasian ja Afrikan kirkot vaativat lähetystyön moratoriota eli lopettamista, koska sen nähtiin estävän näiden kirkkojen todellisen itsenäistymisen.

Missiologialla ei ole Suomen yliopistoissa professuuria[[professuuri]]a.

[[Helsingin yliopistonyliopisto]]n systemaattisen teologian laitoksella on kaksi missiologian dosenttia[[dosentti]]a (2006).