Ero sivun ”Willie ”The Lion” Smith” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Suosio laskee: linkki |
p linkit |
||
Rivi 1:
[[Tiedosto:Willie Smith (Gottlieb 07921).jpg|thumb|Willie Smith]]
'''William Henry Joseph Bonaparte Bertholoff Smith''' ([[23. marraskuuta]] [[1893]]<ref name="web1">http://www.doctorjazz.co.uk/draftcards2.html</ref> – [[18. huhtikuuta]] [[1973]]) eli '''Willie ”The Lion” Smith''' oli yhdysvaltalainen jazzpianisti. Yhdessä [[James P. Johnson]]in (1894–1955) ja [[Thomas ”Fats” Waller]]in (1904–1943) kanssa hänet luetaan [[stride]]-pianotyylin suuriin mestareihin tyylin kulta-aikana eli noin vuosina 1920–1943.
== Lapsuus ja nuoruus ==
Rivi 47:
Vuonna 1920 Willie säesti blueslaulaja [[Mamie Smith]]iä (ei sukua pianistille) tämän levyttäessä [[Perry Bradford]]in säveltämän kappaleen "Crazy Blues", joka saavutti valtavaa menestystä <ref name="web2">http://perfessorbill.com/comps/wsmith.shtml</ref>. 1920-luvulla Willie levytti myös useiden muiden artistien kanssa, vaikka hänen nimeään ei kaikissa levytyksissä mainitakaan.
Vuonna 1921 [[James P. Johnson]] tuli tapaamaan Smithiä oppilaansa [[Thomas Waller]]in, joka myöhemmin tultiin tuntemaan nimellä Fats Waller, kanssa <ref name="web2">http://perfessorbill.com/comps/wsmith.shtml</ref>. Miehet ystävystyivät ja ryhtyivät tekemään yhteistyötä. 1920-luvulla Smith kehitti yhdessä Johnsonin ja Fats Wallerin kanssa pianotyylin nimeltä [[stride]] <ref name="web3">http://www.njn.net/artsculture/williethelion/</ref>. Näinä vuosina Smithin soittotyyli hioutui lopulliseen muotoonsa, ja hänen soittoaan kävivät ihailemassa jopa [[Duke Ellington]] ja [[George Gershwin]].
Vuoden 1921 tärkeä musiikillinen tapahtuma oli [[Eubie Blake]]n ja [[Noble Sissle]]n kirjoittaman musikaalin Shuffle Along julkaiseminen <ref name="web2">http://perfessorbill.com/comps/wsmith.shtml</ref>. Musikaalista tuli menestys ja se kasvatti yleisesti kiinnostusta mustien muusikkojen musiikkia kohtaan ja toisaalta Harlemin tanssiravintoloihin tuli lisää asiakkaita. Oman osansa tästä saivat myös pianistit, kuten Willie ”the Lion” Smith, joita Harlemin ravintolat työllistivät.
| |||