Ero sivun ”Sähkömagneettinen mikrofoni” versioiden välillä

'''Kitaramikrofoni''' (kutsutaan myös nimellä ''sähkömagneettinen mikrofoni'') on [[Sähkökitara|sähkökitaroissa]] ja –[[Bassokitara|bassoissa]] käytetty [[mikrofoni]]tyyppi. Sähkömagneettinen mikrofoni poikkeaa tavallisesta [[mikrofoni]]sta siten, että akustisten [[ääni]]aaltojen sijaan se on herkkä soivan kitarankielen aiheuttamalle [[Magnetismi|magneettiselle]] [[värähtely]]lle.<ref name="kitarakirja">Denyer, Ralph, 1992: Suuri kitarakirja (ISBN 951-0-20072-7)</ref>

Sähkömagneettinen mikrofoni koostuu [[Magneetti|magneetista]], magneettisydämestä, sen ympärille kierretystä [[käämi]]stä ja magneettisydämeen upotetuista, siitä koholle nousevista napapaloista. Napapalojen tarkoitus on saada magneettikenttä lähemmäs yksittäistä kieltä ja näin voimistaa mikrofonin signaalia. Napapalat voivat olla myös kierteellä varustettuja, jolloin niiden korkeutta ja yksittäisten kielten äänenvoimakkuutta voidaan säätää. Magneetti voi koostua [[alnico]]sta tai [[Keraaminen_magneetti|keraamisesta materiaalista]] joka tuottaa alnicoa voimakkaamman magneettikentän ja näin voimakkaamman signaalin. Magneettisydän on yleensä [[teräs]]tä.<ref name="kitarakirja"></ref>

Mikrofonin toiminta sähkökitaroissa perustuu sen muodostamaan [[magneettikenttä]]än jonka sisällä kitaran [[metalli]]set kielet ovat (mikrofonit sijaitsevat kielten alla kitaran rungossa). Kieliä näppäillessä ne värähtelevät, ja mikrofonin magneettikenttä alkaa värähdellä samalla taajuudella kielten kanssa, tämä muodostaa mikrofonin kelaan heikon [[Sähkövirta|sähkövirran]], signaalin.<ref name="kitarakirja"></ref>

Signaali on kuitenkin niin heikko, että sitä varten tarvitaan [[vahvistin]], joka vahvistaa signaalin niin, että se voidaan [[kaiutin|kaiuttimen]] avulla muuttaa tavallisiksi [[ääni]]aalloiksi. Sähkökitaroiden signaalin vahvistamiseen käytetään erityisiä [[Kitaravahvistin|kitaravahvistimia]].<ref name="kitarakirja"></ref>

Sähkömagneettisen mikrofonin keksijöinä voidaan pitää sekä [[Fender]]- että [[Gibson]]-kitarayhtiöitä, jotka kehittivät ensimmäisenä maailmassa massatuotantoiset sähkökitarat mikrofoneineen. Gibsonin ensimmäiset sähkömagneettisilla mikrofoneilla varustetut kitarat rakennettiin jo [[1920-luku|1920-luvulla]], ja Fenderin [[1940-luku|1940-luvulla]].<ref name="kitarakirja"></ref>

[[Bassokitara]] eli sähköbasso keksittiin sähkökitaran mikrofonin keksimisen myötä: [[Kontrabasso|kontrabasistit]] jotka halusivat voimakkaampaa äänentoistoa, keksivät asettaa bassonsa kielten alle sähkökitaran mikrofonin ja yhdistää sen muunneltuun (bassotaajuuksia paremmin toistavaan) kitaravahvistimeen.<ref name="kitarakirja"></ref>

Sähkökitaran mikrofoneja on sekä [[Yksikelainen mikrofoni|yksi]]- että kaksikelaisia eli ns. [[humbucker]]eita, molemmilla on omanlaisensa ominaisuudet. Eräitä kaksikelaisia mikrofoneja voidaan myös ”puolittaa” kytkimellä, eli kytkeä toinen kela pois käytöstä jolloin mikrofoni käyttäytyy yksikelaisen mikrofonin tavoin.<ref name="kitarakirja"></ref>

Kaksikelaisia mikrofoneja on myös ns. stack-malleina (stack = engl. pino). Stack-mikrofoneissa on tavallisista kaksikelaisista poiketen vain yksi magneettisydän, mutta yhden sydämen ympärille on käämitty kaksi toisistaan erillään olevaa kelaa jotka saavat aikaan samankaltaisen soundin kuin humbucker-mikrofonit. Stack-mikrofoneja valmistetaan myös niin että ne tuottavat matalamman ulostulosignaalin ja muistuttavat soundiltaan enemmän yksikelaista mikrofonia, mutta stack-rakenne poistaa yksikelaiselle mikrofonille tyypillisen huminan. Signaalin voimakkuus on riippuvainen magneetin voimakkuudesta ja käämin kierrosluvusta.<ref name="kitarakirja"></ref>

Bassokitaroissa käytetään yleisesti myös ns. jaettuja mikrofoneja (kuvassa) eli P-basson mikrofoneja. Nimi tulee [[Fender]]in [[Precision Bass|Precision-bassosta]] jossa käytettiin ensimmäisenä, ja käytetään edelleen tämäntyyppistä mikrofonia. Monesti myös yksikelaisia basson mikrofoneja nimitetään jazzbasson mikrofoneiksi [[Fender]]in [[Fender Jazz Bass|Jazz-basson]] mukaan, joissa käytetään kyseisiä mikrofoneja. (ks. kuva) Bassokitaroiden mikrofonit voivat olla myös humbuckereita tai stack-humbuckereita.<ref name="kitarakirja"></ref>

Jaetun mikrofonin kelat ovat kahden eri sydämen ympärillä, erillisissä koteloissa, limittäin toistensa päällä. Tämä poistaa mikrofonin signaalista häiriöitä samalla tavalla kuin humbucker-rakenne.<ref name="kitarakirja"></ref>