Ero sivun ”Tangerine Dream” versioiden välillä

Tangerine Dreamin perusti taidemaalauksen ja kuvanveiston opiskelija [[Edgar Froese]]. Tangerine Dreamin ensimmäinen albumi ''Electronic Meditation'' oli enemmänkin psykedeelistä ja avantgardista kokeilua, joka käytti aikansa nauhatekniikkaa, kuin syntetisaattoreilla soitettua musiikkia, josta yhtye tuli kuuluisaksi. Tällä ensimmäisellä levyllä soitti rumpali ja säveltäjä [[Klaus Schulze]], joka sen jälkeen jätti yhtyeen siirtyäkseen soolouralle. 1970-luvulla julkaistuilla yhtyeen merkittävimpinä pidetyillä levyillä Froesen rinnalla ovat mukana [[Christopher Franke]] ja [[Peter Baumann]]. Yhtyeen toinen levy, ''Alpha Centauri'', sisälsi jo Tangerine Dreamin myöhemmälle tuotannolle tyypillistä soundia: kahden tai kolmen kosketinsoittajan musisointia (toisinaan maustettuna Edgar Froesen soittamalla kitaralla). Vuoden [[1972]] ''Zeit'' oli tupla-LP:nä julkaistu teos, jonka kullakin vinyylin puolella oli yksi pitkä raita. Mukaan saatiin myös [[Robert Moog|Moog]]-[[syntetisaattori]] sekä jousisoittimia. Tangerine Dreamista oli tullut yksi tähäntärkeimmistä mennessä saksalaistensaksalaisista kokeellista musiikkia tekevien ryhmien tärkeimmistätekevistä edustajistaryhmistä. Vaikka näiden artistien musiikki lasketaan toisinaan "[[krautrock]]"-käsitteen alle kuuluvaksi, on tämä musiikki harvinaisen kaukana [[rock]]ista. Monet Tangerine Dreamin kuuluisimmista 1970-luvun levyistä sisältävät melodiaa tuskin ollenkaan, ja myös rytmi puuttuu usein kokonaan. Levyt koostuvat pitkistä, usein vinyylin puoliskon mittaisista, kappaleista, joissa pääasiassa erilaisten kosketinsoittimien, kuten erilaisten urkujen, varhaisten syntetisaattoreiden ja [[mellotron]]in avulla maalataan futuristisen tai mystisen kuuloisia äänimaisemia.