Ero sivun ”V1-ohjus” versioiden välillä

'''V1''' tai '''V-1''' (saks. ''Vergeltungswaffe'' 1, "Kostoase 1") eli '''Fieseler Fi-103''' tai '''FZG-76''' oli toisen maailmansodan aikainen [[natsi-Saksa|saksa]]lainen [[risteilyohjus|risteilyohjuksen]] edeltäjä.

Ohjus oli automaattiohjautuva [[lentokone]], jossa oli [[kompassi]]ohjaus. Siinä oli [[sysäysputkimoottori]]; eli pulssittain toimiva [[Argus As 14]] -tyyppinen [[suihkumoottori]].

Ohjusta sanottiin '''lentäväksi pommiksi'''. tai siitäLontoolaiset käyttivät lontoolaiset nimiä ''doodlebug'' ("pieni lentokone)" tai ''buzz bomb'' ("surinapommi").

Kantomatka oli 240 km, nopeus 656 km/h ,ja lentokorkeus enimmillään 3 km. jaTaistelukärkenä taistelukärkenäoli 830 kg [[amatoli]]a.

Keskimäärin ohjus lensi 600 - 1 000 metrissämetrin korkeudessa, matalimmillaan 100 metrissä.

Ohjus laukaistiin viistosti ylöspäin suunnatuilta kiskoilta. Kun ohjus oli saavuttanut halutun lentokorkeuden, sen automaattiohjaus piti sen vakiokorkeudella ja halutussa suunnassa. Kun etukäteen määritetty matka oli kuljettu, ohjuksen moottori sammui ja se syöksyi alas räjähtäen maassa. Ohjus oli kuitenkin niin epätarkka, että se sopi ainoastaan kaupungin kokoisen alueen pommittamiseen toimien näin lähinnä pelotteluaseena.

Ohjuksen kehittelyssä oli lukuisia teknisiä ongelmia,. tunnetuinTunnetuin niistä oli vakavuusongelma, jonka ratkaisi kuuluisa koelentäjä [[Hanna Reitsch]] lentämällä miehitetyllä V1:llä keräten samalla tietoa ohjuksen käyttäytymisestä ilmassa;. Reitsch loukkaantui yrittäessään laskeutua V1:llä [[laskuvarjo]]hypyn sijaan. Liittoutuneet pommittivat ohjuksen laukaisupaikkoja [[Pas-de-Calais]]in rannikolla [[Ranska]]ssa ja Hollannissa joulukuusta 1943.

V1-ohjusta valmistettiin noin 30 000 kappaletta. V1-aseilla pommitettiin [[Lontoo]]ta [[13. kesäkuuta|13.6.]][[1944]] alkaen. Noin 10 000 ohjusta laukaistiin, perille pääsi 7 000, ja 3 876 osui Lontooseen. V1-pommituksissa kuoli Lontoossa 5 500 henkeä, 16 000 vammautui ja 75 000 asuntoa tuhoutui. Myös [[Belgia]]n [[Antwerpen]]iin suoritettiin iskuja V1-aseilla saksalaisten sieltä vetäydyttyä sieltä. Kaikkiaan saksalaiset laukaisivat 8 892 ohjusta maasta ja 1 600 pommittajista.

V1-ohjuksia torjuttiin muun muassa [[Hawker_Tempest|Tempest]]-, [[De Havilland D.H.98 Mosquito|Mosquito]]-, [[Spitfire]]- ja [[P-51|Mustang]] -tyyppisillä nopeilla hävittäjillä. Ohjus oli vaikea ampua alas;, koska se oli hyvin pieni ja nopea maali, ja kesti hyvin konekiväärinluoteja. Tykkien käyttäminen saattoi johtaa taistelukärjen räjähtämiseen, mikä saattoi olla vaarallista ohjusta tulittavalle lentokoneelle. Hävittäjälentäjät huomasivat, että ohjelmoitua rataansa lentävän pommin saattoi pudottaa myös ampumatta laukaustakaan; lentämällä pommin rinnalle ja asettamalla oman koneen siivenkärki pommin siiven alle niin, että ilmavirtaus pommin siiven yli häiriintyi. V1:n autopilotti yritti tällöin korjata häiriytynyttä lentotilaa, jonka seurauksena ohjus joutui vaakakierteeseen. Tällöin V1:n suunnin sekosi ja pommi putosi kaukana maalistaan.

Liittoutuneet pommittivat ohjuksen laukaisupaikkoja [[Pas-de-Calais]]in rannikolla [[Ranska]]ssa ja Hollannissa joulukuusta 1943. Vuonna [[1944]] [[Yhdysvallat|Yhdysvalloista]] saatiin Lontoon suojaksi tutkaohjattavia ilmatorjuntatykkejä, sekäja herätesytytteisiä ilmatorjuntatykkien kranaatteja, ja tämä yhdistelmä osoittautui tehokkaaksi V1-ohjusten torjunnassa.