|
'''Joosua''' (noin 1200 eaa.) on [[Raamattu|Raamatun]] henkilö. Hän oli Nunin poika ja efraimilainen. Hän palveli Moosesta ja oli [[juutalaiset|juutalaisten]] johtaja [[Mooses|Mooseksen]] jälkeen. (2Mo 33:11; 5Mo 34:9; Joos 1:1, 2) Hän johti israelilaiset voittoon [[Kanaaninmaa]]n asukkaista ja johti juutalaisia mm. [[Jeriko]]n muurin tuhoutuessa.
== Elämä Raamatun mukaan ==
Israelin kansan johtajana Joosua oli peloton ja rohkea. Hänen nimensä oli alun perin Hosea, mutta Mooses antoi hänelle nimen Joosua (4Mo 13:8, 16). Raamatussa ei kuitenkaan kerrota, milloin Hoseasta alettiin käyttää nimeä Joosua. Joosua on Suomessa käytetty vastine kahdelle heprealaiselle nimelle, joista lyhyempi on Je•šu′aʽ ja pitempi Jehō•šu′aʽ.
'''Johtaa taistelua amalekilaisia vastaan.''' Kun israelilaiset vuonna 1513 eaa. leiriytyivät Refidimiin pian sen jälkeen, kun he olivat pelastuneet Egyptin sotilasmahdin käsistä Punaisellamerellä, amalekilaiset hyökkäsivät heidän kimppuunsa. Mooses nimitti silloin Joosuan päälliköksi taistelussa amalekilaisia vastaan. Hänen taitavan johtonsa alaisuudessa israelilaiset saivat Jumalan avulla voiton vihollisistaan. (2Mo 17:8–16.)
'''Palvelee Mooseksen apulaisena.''' Kun Jumala pyysi Moosesta Siinainvuorelle, Joosua meni hänen mukaansa, mutta ilmeisesti hän ei mennyt pilven keskelle, koska vain Mooseksen käskettiin tehdä niin. (2Mo 24:9–18.) Sekä hän että Mooses viipyivät Siinainvuorella 40 vuorokautta.
'''Vakoilee Luvattua maata.''' Hiukan tämän jälkeen israelilaiset leiriytyivät Paranin erämaahan. Sieltä Mooses lähetti 12 miestä vakoilemaan Luvattua maata, ja yksi noista miehistä oli Joosua (Hosea). Vain Joosua ja Kaaleb toivat 40 päivän kuluttua mukanaan myönteisen raportin. Muut 10 vakoojaa väittivät, ettei Israelilla ollut mitään mahdollisuutta voittaa Kanaanin voimakkaita asukkaita. Niinpä leirissä syntyi kapina. Joosua ja Kaaleb repäisivät vaatteensa, varoittivat kansaa kapinoimasta ja yrittivät hillitä heidän pelkoaan. Puhe ei tuottanut tulosta. Itse asiassa ”koko kansankokous puhui – – heidän kivittämisestään”. (4Mo 13:2, 3, 8, 16, 25–14:10.)
Kapinan vuoksi Jumala tuomitsi heidät vaeltamaan 40 vuotta erämaassa, kunnes kaikki 20-vuotiaat ja sitä vanhemmat luetteloidut miehet olivat kuolleet. Luetteloiduista miehistä vain Joosuan ja Kalebin oli määrä päästä Luvattuun maahan. (4Mo 14:27–38; vrt. 4Mo 26:65; 32:11, 12.)
Toiminta Mooseksen seuraajana. Mooseksen kuoleman jälkeen Joosua valmistautui menemään Luvattuun maahan. Hän lähetti päällysmiehiä neuvomaan israelilaisia, miten näiden tuli valmistautua Jordanin ylitykseen kolmen päivän kuluttua, hän muistutti gadilaisia, ruubenilaisia ja puolta Manassen heimoa näiden velvoitteesta auttaa maan valloittamisessa, ja hän lähetti kaksi miestä vakoilemaan Jerikoa ja sen ympäristöä. (Jos 1:1–2:1.)
Noiden kahden vakoilijan palattua israelilaiset lähtivät Sittimistä ja leiriytyivät lähelle Jordania. Seuraavana päivänä Jumala pysähdytti Jordanin vedet ihmeen välityksellä, jolloin tuo kansakunta saattoi ylittää sen kuivaa maata pitkin. Tämän tapahtuman muistoksi Joosua asetti 12 kiveä joenuoman keskelle ja 12 kiveä Gilgaliin, joka oli israelilaisten ensimmäinen leiripaikka Jordanin länsipuolella. Hän teki myös piikiviveitsiä, jotta kaikki erämaassa syntyneet miespuoliset israelilaiset voitiin ympärileikata. (Jos 2:23–5:11.)
Sen jälkeen Joosua tapasi lähellä Jerikoa enkeliruhtinaan, jolta hän sai ohjeet kaupungin valtaamista varten. Joosua toimi niiden mukaan, ja vihki Jerikon tuhon omaksi. Seuraavaksi hän kävi Ain kimppuun. Joosua asettui väijyksiin Aita vastaan ja muutti kaupungin pelkäksi autioksi kummuksi. (Jos 7:1–8:29.)
Kun kansa oli palannut Gilgalin leiriin, Joosuan ja Israelin johtomiesten luo tuli gibeonilaisia sanansaattajia. Gibeonilaiset olivat havainneet, että Jumala taisteli israelilaisten puolesta, ja he onnistuivat petkuttamalla solmimaan rauhan liiton Joosuan kanssa. Kun asian todellinen laita sitten paljastui, Joosua teki heistä kuitenkin orjia. Uutinen gibeonilaisten menettelystä tuli myös Jerusalemin kuninkaan Adoni-Sedekin korviin. Sen vuoksi hän ja neljä muuta kanaanilaiskuningasta lähtivät rangaistusretkelle heitä vastaan. Vastaukseksi gibeonilaisten avunpyyntöön Joosua järjesti läpi yön kestävän marssin Gilgalista. Jumala taisteli israelilaisten puolesta heidän puolustaessaan gibeonilaisia. Yliluonnollisessa raesateessa kuoli enemmän vihollisen joukkoja kuin varsinaisessa sodankäynnissä. Jumala kuunteli Joosuan ääntä pidentämällä päivän valoisaa aikaa taistelun takia. (Jos 9:3–10:14.)
'''Joosuan viimeiset neuvot''' israelilaisille ja hänen kuolemansa. Elämänsä loppupuolella Joosua kokosi Israelin vanhimmat, sen päämiehet, tuomarit ja virkamiehet, ja neuvoi heitä palvelemaan Jumalaa. (Jos 23:1–16). Hän kutsui koolle myös koko Israelin seurakunnan ja kertasi Israelin kansan historiaa. (Jos 24:1–15.) Joosua kuoli 110-vuotiaana, ja hänet haudattiin Timnat-Serahiin. (Jos 24:29–31)
== Muuta ==
Joosuan mukaan on nimetty Raamatun 6. kirja, [[Joosuan kirja]], joka kertoo, miten [[juutalaisuus|israelilaiset]] valloittivat Kaanainmaan.
Myös [[Jeesus|Jeesuksen]] nimi oli (hepreaksi) Joosua, nimi Jeesus tulee kreikasta ja sen laaja käyttö johtuu siitä, että ensimmäinen [[Uusi testamentti]] oli [[kreikan kieli|kreikankielinen.]]
== Aiheesta muualla ==
| 