Ero sivun ”Lallukan taiteilijakoti” versioiden välillä

Testamentti astui voimaan Marian kuoltua [[1923]]. Säätiö osti Helsingin kaupungilta rakentamattoman tontin Apollon kallioilta Etu-Töölöstä. Käytännössä tontti oli lahjoitus, sillä kaupunki ja säätiö sopivat, ettei kauppahintaa tarvitse maksaa niin kauan kuin tontilla toimii taiteilijakoti. Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla rahoilla perustetusta taiteilijakodista järjestettiin vuonna [[1932]] arkkitehtisuunnittelukilpailu, jonka voitti arkkitehti [[Gösta Juslen]]. Rakennus valmistui [[1933]]. H-kirjaimen muotoinen rakennus yltää Apollonkadulta korttelin läpi Eteläiselle Hesperiankadulle. Katujen välinen korkeusero on 11 metriä, eli yli kolme asuinkerrosta. [[Funktionalistinen]] rakennus on edustava esimerkki 1930-luvun rakennustyylistä. Rakennuksen julkisivu suurine ateljee-ikkunoineen aukeaa [[Hesperian puistoonesplanadi]]lle päin. Lallukoiden testamentin muilla lahjoituksilla perustettiin mm. [[Viipurin kirjasto]].

Rakennuksen historiaan liittyy myös aivan oleellisena osana vieressä sijaitseva [[ravintola Elite]], jossa talon taitelijat ovat viettäneet iltaa kautta vuosikymmenien. Kuuluisimpana ehkä [[Tauno Palo]], jolla oli ravintolassa oma kantapöytä, ja hänen Peruiltaanperuiltaan ruokalistaan kuuluu edelleen erittäin suosittu Tauno Palon sipulipihvi. Ravintolan pöydissä on kautta vuosikymmenien olleet valkoiset pöytäliinat ja seinillä on edustava kokoelma taidetta (26 taulua) joista ainakin seuraavat teokset ovat Lallukan kuvataiteilijoiden maalaamia. V.Hervo ”Stilleben” 1954, P.Lindfors ”Lappi” 1940, T.Mäntynen ”Miehiä” 1982, "joen rannalla" 1986, "kulmakapakka" 1986 ja M.Visanti ”Väinämöinen ja Aino” 1955, "Lemminkäinen saapuu saaren neitojen luo” 1955 ja ”neitsyt Maria” 1954.